Haaveita ja painajaisia

Koittaa päivä ja korvaava timpuri aloittaa työnsä. He saavat aikaan 50 tunnissa ainoastaan kuistin terassin. Johon normaali nopeudella olisi mennyt noin 20 tuntia. He sahaavat samaa palikkaa viiteen kertaan ja hiovat sen! Tarkastaja käy työmaalla, hän ei voi ymmärtää, hyväksyä tai allekirjoittaa näitä tunteja. Tämä on käsittämättömän naurettavaa! Samana päivänä putkimiehemme Pasi tulee työmaalle Jussin kanssa tekemään putkien virityksiä. Aiemmin korvaavalla timpurilla oli ollut erimielisyyksiä tämän putkifirman kanssa. Kuinkas ollakkaan timpuri avautuu Pasille meidän parkkipaikalla ”kun tämä työmaa on ohi, saa joku turpaansa” Pasi tuumaa että ei ehkä kannata lähteä tuolle linjalle, tiedät että tuomiota tulee.” Timpuri, en minä itse vaan (tässä kirjoituksessa nimeltä mainetsamaton liivijengi) Siis mitä? Kuulen asian ja alan nauraa, kuinka kukaan voi olla noin tyhmä että uhkaa jonkin r4näyhmän nimellä ratsaksatseen heidän nimellään. Luulenpa että hän tilaa korkeintaan itselleen turpaan vedon.

Olen loppu, sanon markolle että en jaksa eikä kinnosta enää alkaa taistelemaan käytetyistä tunneista. Marko tahtoo taistella. Soitamme asianajajalle, hän ottaa yhteyttä timpurin asianajajaan. Timpuri saa tietoonsa ettemme ole tyytyväisiä. Hän sanoo että ei tämän nopeammin voi tehdä. Jaahas, ei vai! Tahtoisimme saadan tämän työn päätökeen ilman uutta riitaa. Siksi päätämme tehdä eleen, käyn alkosta kalliin konjakki pullon puulatikossa. Annamme sen timpurilleja sanomme että toivomme vain että saadaan tämä sivu loppuun ilman uutta oikeustaistelua.

Timpuri on korvannut nyt 160 tuntia ja valmiina on, takakuisti ja puolet talon paneelauksesta. Paljoa ei ole enää jäljellä 250 tunnista. Sovimme Jusin kanssa että että hän tekee nyt kuitenkin kaiken muun paitsi ulkoverhouksen. Ajassa mennään syyskuuta. Jussi saa vihdoin kattopellit katolle sekä ikkunat ja ovet paikoilleen. Lämpö alkaa jo pysyä sisällä vaikka kattoeristys uupuu. Alkaa näyttämään siltä ettei rakennusrahoitus riitä loppuun asti. Mietin, mietin, lasken ja lasken. Talo edistyy normaaliin hitaaseen tahtiin. Nyt alkaa meidän oma työ, maalaus ja tapetointi. Talon on örpian valmis v7.öe’’öaikka niin paljon puuttuu vielä. Jaksaminen alkaa olemaan äärimäisyyksillään, pitkittynyt epäonnistunut taloprojekti sekä isän sairaus vievät kaikki voimani.

Talo on edelleen täynnä pölyä ja likaa,kaikki rempallaan. Vain kylmä vesi ja yötkin alkavat pakastua. Tilaan kylpyhuoneen laattoja, keittiötasoja ja pikkuhiljaa huonekaluja. Välillä minusta tuntuu ettei minua edes kiinnosta suunnitella, vaikka se on suurin intohimoni. Jokainen ilta vaivun sänkyyn uupuneena ja jokainen aamu on uusi selviytymistarina.

Alamme kasata keittiötä, alkaa hahmottua paljon. Siis sitä keittiötä joka on odottanut vuoden säilössä. Ensi viikolla saapuu loput keittiö ja kodinhoitohuoneen kalusteet. Kuitenkin talon valmistumisen arvio on venynyt vuoden loppuun. Aika on lyhyt mutta ollemme olleet jo puolitoista vuotta ilman kotia. Tahdon kotiin, tahdon asettua ja rauhoittua. Jo edellisen taloni kanssa elin remontin keskellä 8 pitkää vuotta. En jaksaisi enää mutta lopulta ihminen jaksaa niin kauan kuin tarvitsee. Jokainen ilta nukahdan toivoen parempaa huomista, jokainen aamu herään tajuten että kestän edelleen

Omat työt painavat päälle ja aika on hyvin rajallinen. Työtä olisi pihan, puun hakkuun, sekä raivaamisen kanssa liiaksikin. Mieleeni muistuu Aino, jonka päätämme pyytää avuksi. Aino pääsee onneksi auttamaan ja hänestä onkin jo hyvin paljon apua, sillä Ainolla on työmotivaatio kohdillaan. Jälleen osa rästissä olevista töistä saadaan tehtyä. Isä saa polttopuuta ensi talveksi ja seuraavaksi talveksi on pilkettä kuivumassa. Isä on myös sen verran terhakoitunut, että alkaa tekemään patiota ylätalolle. Aino pääsee siihenkin avuksi sillä välin, kun me Markon kanssa painamme pitkää päivää töissä. Tämän kaiken keskellä mieltäni hellii tieto siitä, että isä jaksaa omaankin kotiin miettiä ja tehdä uutta. Isän vointi ja jaksaminen on minulle kultaakin kalliimpaa. Entisen mieheni kanssa minulla ei ollut yhteyttä isääni, mutta uuden avioliiton kautta on. Pystyn vihdoin olemaan oma itseni myös isäni läsnäollessa. Se voi kuulostaa oudolta, mutta se on totta. Olen vihdoin löytänyt sen piilossa olleen minäni.

Timpuri vaatii edelleen heinäkuulta 6000€, mutta emme pysty maksamaan. Eikä se olisi edes kohtuullista, sillä töitä ei ole tehty ollenkaan. Me soitamme ja viestitämme timpurin kanssa edes takaisin. Yritämme saada hänet ymmärtämään, ettei homma vain näin mene! Lopulta timpuri kiristää minua ja isää, ettei hän tule elokuussa töihin, mikäli emme maksa. Markolle kerron asian vasta myöhemmin ja hän on pöyristynyt kiristyksestä. Isä soittaa timpurille ja sanoo asiat niin suoraan, kun vaan voi. Sovitaan, että elokuussa, kun hänellä on koko kuukausi aikaa meidän työmaalle, hän tekee 40h viikkoa. Se on timpurille sopiva.

Koittaa elokuun ensimmäinen päivä ja timpuri palaa työmaalle. Hän tekee koolauksia kylpyhuoneeseen ja työpäivän pituus on 4 tuntia. Tiistaiaamu koittaa ja kappas! Hänellä on koronarokotus, joten hän lopettaa työt jälleen neljään tuntiin. Keskiviikkoaamu ja hänellä on huono olo rokotuksesta, joten hän tekee 3,5 tunnin päivän. Hän kertoo kuitenkin, että on tehnyt edellisenä iltana klo 22.00 asti töitä omalla talo työmaallaan. Puhumme timpurille apuvoimista. Tuttavan kautta olisi kattopeltien laittaja, mutta timpuri ei suostu heidän urakkahinta -ehdotukseen. Nopeammin kuulemma pitäisi laitaa katto. En usko timpurin suostuvan kylpyhuone laittajankaan tajoukseen hinnasta.

Nyt loppuu kärsivällisyys! Soitan rakennuksemme työmaanjohtajalle. Sanon kuinka asiat ovat ja pyydän apua. Rakennusvalvoja ilmoittaa huomenna sen tahon yhteystiedot, johon olla yhteydessä. Pyrkimyksemme on päättää sopimus ja lasketuttaa kuinka paljon urakkaa tulisi nyt timpurille maksaa. Oikeustaisteluksiko tämäkin nyt menee? Emme ala odottelemaan talvea, kun talossa ei ole kattoa, eikä ikkunoita ovista puhumattakaan. Pyykkikone on ulkona sisälle tulee vain kylmä vesi. Kuinka pärjäämme, kun ilma menee pakkaselle? Talo täytyy saada talvelta suojaan. Tällä hetkellä pihalla seisoo yli 10 000€ edestä tavaraa. Millä maksamme ne, kun pankista ei heru mitään valmistusasteen mukaan? Rakennus ei ole edistynyt ja näin ollen ei valmiusaste nouse. Jälleen epätoivo valtaa mieleni. Mistä saada uusi jatkaja rakenukselle? Tällä hetkellä kaikki pätevät timpurit ovat varattuja. Kumma vaikka elämme korona-aikaa ja kaikki tuntuvat kärsivän jonkinlaista epätoivoa töiden jatkuvuuden suhteen.Toisaalta rakennusalaa se tuskin on koetullut niin paljoa, sillä jatkuvasti meille tulee työkeikkaa rakennusiivouksiin. Elokuussa meille lankeaa valtava työmäärä. Ensimäinen viikko teemme töitä klo 07:00-20:30 välisen ajan ja sen päälle rakennustyömaan asioiden hoito, sekä paperihommat tekevät jo tiukkaa. Launataina olemme lähdössä Tampereelle Bauhausiin katsomaan kylpyhuoneen laattoja, sekä keittiön pintamateriaaleja. Samaan konkurssiin on Toni lähdössä Rodokselle ja Tutti tulee meille hoitoon. Sovimme että otamme Markon kissan Junnun meille ja sijoitamme Tutin isän luo. Sillä täällä hän ei tule viihtymään ja hän ei enää tule toimeen meidän Maine Coonien kanssa. Tutti tulee kuitenkin toimeen Jymyn, eli vanhimman kissani kanssa, sillä Jymy kasvatti Tutin pennusta asti.

Elämme siis kesiviikko iltaa ja Marko tekee ruokaa ja minä kirjoitan muistelmia. Huomenna ja perjantaina selvitämme, kuinka tästä jatkamme urakkaa eteenpäin.

Perjantaina aamulla mieleeni tulee katsoa netistä timpurimme firman tietoja. Edellisellä firmalla, jonka hän lopetti on 20 000€ velkoja. Siis mitä? Viime vuonna, kun katsoimme firman tiedot, ei ollut mitään ongelmaa. Nykyisin timpurimme laskuttaa omalla y-tunnuksella. Illalla Aino soittaa ja hän on myös tutkiskellut timpurin tietoja. Timpurin y-tunnus on moottoripyörien korjaukseen ja hänellä ei siis ole edes vastuuvakuutusta rakentamiseen. Jaahas! Hänellä on kuuleman mukaan ulosotossa velkoja. Emme siis tulisi saamaan mitään liikaa maksettuja takaisin. Päätämme, että annamme hänen tehdä elokuun töitä sen osalta, mitä hän nyt saakaan aikaan. Tuskin paljoa. Mitään emme enää maksa hänelle ja elokuun aikana potkaisemme hänet pihalle. Taas polkaisimme paskaan! Tämä ei voi enää näin päin puuta mennä. Isä on vihainen timpurille ja syyttää jälleen itseään, että oli hänen ideansa vaihtaa taloja, mutta kuka olisi tiennyt, että tämä menee näin? Nyt olemme reilun vuoden asuneet remontin ja rakentamisen keskellä ja välillä vuokralla. Vieläköhän täytyy vuokralle mennä, jos ei uutta jatkajaa löydy?

Pyydämme palaveria timpurimme kanssa ja tahdomme päättää sopimuksen, vaikka olemme jo nyt maksaneet työmäärään nähden hänelle aivan liikaa. Timpuri ei ota asiaa kovin hyvin ja hän uhkaa seuraavaksi sopimuksen purkamisen sakoilla, jotka olisivat 10 000€ luokkaa. Ja siis mitä? Kysyn mihin ihmeeseen hän perustaa hintansa? Hän vakuuttaa että, jos sopimus puretaan, hän hakee oikeusteitse purkamisen maksut. Alamme miettimään, että emme jaksa uutta oikeustaistelua enää. Yritämme siis edelleen nykyisen timpurin kanssa.

Elokuu ja sovittelupäivä lähestyy. En mieti asiaa sen kummemmin, koska ajatukseni ovat tämän hetkisessä työmaassa. Sovittelupäivän aamuna hieman jännittää. Marko ei saa tulla sovittelusaliin, koska se vaarantaisi hänen asemansa todistajana, mikäli oikeuden eteen mentäisiin. Marko vie minut oikeussalille, jossa tapaan asianajajan ja käymme läpi sovittelun etenemistä ja sitä mitä siellä tapahtuu. Astumme asianajajani kanssa saliin, jossa näen entisen timpurimmeja ahdistus hiipii mieleeni. Pidän itseni kuitenkin kasassa ja itsevarmana.

Ensimmäinen puheenvuoro on minulla ja esitän asian kokonaisuudessaan niin, kuin se on tapahtunut. Seuraavaksi on vastapuolen puheenvuoro. Pääasiallisesti asiamme pysyy yhtenäisenä, mutta hän ilmaisee että työ olisi jäänyt heidän osaltaan kesken meidän rahan puutteen takia ja näin ollen kosteus -ja sienivaurio oli levinnyt. Asianajajani ei usko sanakaan ja aletaan puhua korvaussummista, mutta eipä ole yllätys, ettei vastapuoli ole valmis maksamaan mitään. Tämän jälkeen tuomari pyytää salista poistumaan kaikkia muita paitsi minua ja asianajajaani. Salista poistuvat muut. Tämän jälkeen tuomari kysyy minulta onko mitään mahdollisuutta, että kyseinen timpuri voisi korvata työllään aiheutunutta vahinkoa. Mietin ja vastasin että on, mutta siinä tulisi olla valvoja, sekä tarkat näkemykset mitä tehdään. Tuomari esittää myös, että mikäli oikeudessa edetään, voi kaikki vastuu siirtyä hyvinkin minulle, eli rakennuttajan vastuu. Seuraavaksi me poistumme salista ja vastapuoli astuu saliin. He käyvät oman keskustelun asiasta.

Tauon jälkeen olemme kaikki jälleen salissa. Tuomari esittää vaihtoehdon korvaavasta työstä. Vastapuoli tarjoaa 200 työtuntia ja poistumme asianajajani kanssa salista neuvottelemaan. Sovimme, että esitämme vastatarjouksen 340 tunnin työstä. Vastapuoli ei hyväksy tarjousta. Tuomari sanoo, että olette jo näin lähellä sopimusta, joten voisiko molemmat tulla toisiaan vastaan. Olen mielestäni tullut riittävästi vastaan alkuperäisestä 25 000€ vaateestani. En luovuta! Lopulta huutokaupan jälkeen sovimme 250 tunnin työstä. No on se parempi, kuin ei mitään, mutta vahvasti mietin homman toimivuutta. Nykyinen rakennusvalvojamme nimetään työn tarkastajaksi.

Seuraavaksi alamme selvitellä, kuinka sovittaa yhteen nykyinen ja entinen timpuri. Palaverissa on tarkastaja, Jussi, minä ja Marko. Käymme läpi, että 250 tuntiin mahtuisi ulkoverhouksen teko, pienet terassit, kylpyhuoneen laatoitus, sekä saunan teko. Laadimme uuden urakkasopimuksen ja vähennämme nämä urakan summasta. Tässä vaiheessa nykyinen timpurimme on vain tyytyväinen työmääränsä vähentymisestä. Samalla olemme pyytäneet vanhan korvaavan timpurin työmaalle ja hän on hyvin vastahakoinen, sekä piikittelevä. Kiertää rakennusta ja sanoo ”noh katsotaan mihin kaikkeen tuo 250 tuntia riittää”.

Ennen Joulua kerromme isälle ratkaisustamme. Isä ottaa asian hieman raskaasti. Onhan siinä kyse meidän perheen kodista, joka purettaisiin. Isä on myös huolissaan siitä, miten paljon joudumme ottamaan lainaa. Muutamien pävien sisällä isä ymmärtää ja hyväksyy, että näin on todellakin paras.

Jussi alkaa tehdä purkutyötä ja siirrämme kaikki tavarat makuuhuoneisiin. Säästämme kaiken, mitä voimme hyödyntää jatkossa, kuten pistorasiat. Elämme Joulun aikaa. Ensi vuoden alussa tulisi kaivinkone purkamaan vanhan talon puolen. Olemme kaikki Joulun pyhät töissä, mutta saimme järjestettyä itsellemme viikon loman hääpäivämme aikaan, joka on 31.12. Lähdemme kuopioon laivahotelliin ja laitan puhelimeni kiinni kahdeksi päiväksi. Olen siis ollut naimisissa puhelimeni kanssa 2 vuotta putkeen ja aina täytyy olla valmiudessa, jos joku työntekijöistä ei esimerkiksi pääsekkään töihin. Puhelimen kiinni olo tuntuu niin mahtavalta ja vapauttavalta, että oikeasti tällä lomalla pystyn irroittumaan arjesta.

Loma on loppunut ja palaamme pitkiin työpäiviin jälleen. Myös kaivinkone on saapunut tontille. Kaivinkone purkaa talon kahdessa päivässä. Tämän jälkeen alkaa pohjatyöt ja kaivuut. Pitkästä aikaa tulee todella hyvä olo kun pohjatyöt on tehty ja rakennusmaa näkyy. Seuraavalla viikolla alkaa sokkelin valaminen ja muuraaminen. Sokkelia on tekemässä Jussi, Marko, Miika ja Pasi.

Tammikuun kovat pakkaset rajoittavat tällä hetkellä valamista. Joudumme odottelemaan leudompia kelejä. Sokkelit on saatu valmiiksi helmikuun ensimmäisellä viikolla. Entisen remonttifirman oma lausunto on saapunut vihdoin asianajajallemme. Siinä hän kiistää kaiken mistä häntä syytämme. Olemme nyt myös tehneet rikosilmoituksen hänestä nimikkeellä petos. Sitä emme tiedä tulemmeko saamaan häntä vastuuseen teoistaan ollenkaan. Se tuntuu niin väärältä!

Samaan aikaan isän vointi huononee ja huolemme isästä jälleen kasvaa. Teemme 12 tuntista työpäivää siivouksessa, yritämme ehtiä hoitaa rakennusasioita ja huolehtia myös isästä.

Suurin työkohteemme kilpailuttaa siivouksen ja saamme tarjouspyynnön, jossa ei ole mitään järkeä sillä sopimusehtoihin, joita meiltä vaaditaan emme suostu. Mietimme mitä teemme sillä stressi tästä kohteesta on ollut valtava ja se tulisi kaksinkertaistumaan. Päätämme irtisanoa sopimuksen kuukauden irtisanomisajalla. Tulomme tippuvat ja se tuo tottakai uutta stressiä. Tulotasomme on kuitenkin hyvä ja selviämme asuntolainoista, sekä muista kuluista.

Tämän kaiken kuohunnan keskellä olen kuitenkin onnistunut jossakin, nimittäin painonpudotuksessa. Painoa on pudonnut ketokeenisellä ruokavaliollla 5kg. Aika tälle ei varmasti ole paras mahdollinen, mutta olen persoonaltani sellainen, että tahdon tehdä asiat juuri silloin, kun olen ne päättänyt tehdä. Nyt toki paino taas jumittaa ja mietin johtuuko se stressistä, unen vähyydestä, liian vähästä energiasta suhteutettuna kulutettuun energiaan, vai näistä kaikista.

Olen myös ollut henkisesti huonossa kunnossa. Välillä romahdan, itken ja tunnen, ettei enää jaksaisi. Jostain kumman syystä saan joka päivä voimaa kestää elettävän päivän. Yritän jaksaa vielä kolme viikkoa pitkiä työpäiviä. Sen jälkeen meille jää neljä päivää viikossa vapaaksi ja pyrimme pitämäänkin ne vapaina, jotta voimme keskittyä isään ja talon rakentamiseen.

Kulunut viikko toi lisää yllätyksiä ja pettymyksiä. Isä sai Tiistaina kirjeen verottajalta, joka vaatii luovutusvoitto veroa. Isä yrittää saada kiinteistön välittäjää kiinni, jotta kauppoihin saadaan tehtyä muutos niin että kauppahintaa alennetaan sillä perusteella, että yli puolet talosta piti purkaa. Välittäjää ei saada kiinni. Isä on vihainen ja turhautunut. Odottelemme välittäjän puhelimeen vastaamista. Torstai iltana saamme kuntosali siivouksen vastaavalta puhelun että paikan omistaja on kiukunnut meidän työntekijälle. Lähden jälleen selvittelemään asioita ja mietin, että kohta tämä hullunmylly loppuu. Perjantaina olemme Viinijärvellä työkohteessa, kun puhelin soi. Pankista ilmoitetaan, että he eivät lähde rahoittamaan keskeneräistä taloa. Siis mitä? No kuinka me saadaan talo rakennettua ilman lainaa? Kuinka siitä voi saada valmiin, jos ei saa rahaa? Molempien päivä oli täysin pilalla. Haaveet romuttuivat jälleen yhdessä sekunnissa. Laskut painavat päälle talon rakennuksesta.Maksamme palkoistamme kuluja rakennukseen liittyen ja käyttövaramme ovat nollissa.

Lauantaina käymme töissä ja sen jälkeen isän luokse ruokaa laittamaan. Isä on vielä huonompana meidän pankkilaina päätöksestä. Siihen lisättynä verot. Yritämme olla positiivisia isälle, sekä itsellemme. Haemme ensi viikolla lainaa omasta pankistamme. Mikäli emme sitä saa, asumme vielä pari vuotta vuokralla ja yritämme jatkaa projektia sitten uudelleen. Ajatus on masentava, mutta siihenkin on varauduttava. Ensi Torstaina meillä on varattu aika asianajajalle, jonka kanssa käymme läpi, onko enää mitään mahdollisuuksia saada remonttifirmaa vastuuseen virheistään. Poliisista ei ole kuulunut ja alkaa tuntua että koko homma painetaan villaisella. Markon ja minun voimavarat ovat loppu. Pitkittynyt stressi ja unen puute alkavat väistämättä näkyä. Olemme jopa riidelleet paljon enemmän, kuin yleensä. Se on toki ymmärrettävää ja olisi jopa outoa, että tälläiset pitkän ajan koettelemukset eivät vaikuttaisi molempien jaksamiseen.

Valoa vihdoin tunnelin päässä. Saimme tänään omasta pankista myönteisen lainapäätöksen. Perjantaina on lainan allekirjoitus. Olo on sen verran huojentunut, että voisi lentää. Olisihan sitä voinut jo näiden vastoinkäymisten jälkeen heittää hanskat tiskiin, mutta se ei kuulu minun luonteeseeni. Aina noustaan, vaikka olisi kaadettu tonni kiviä päälle.

Saamme pienemmän lainan, kuin mitä talon rakennuskulut tulevat olemaan ja lisärahoitusta on keksittävä keväällä, mutta alkuun päästään. Lainaa saadaan nostettua ensimmäisessä erässä vain tietty summa mutta se menee täysin kaivinkone -ja urakointi -maksuihin. Jaahas milläs rahoitetaan seuraava vaihe? Timpurimme on jatkuvasti vaatimassa ennakkoa ja rahaa ei ole. Olemme kilpailuttaneet rakennusprojektin neljälle firmalle ja tässä vaiheessa nykyisen timpurin tarjous on edullisin. Päätämme ottaa sen vastaan. Olemme saaneet rakennusluvat ja aloituskokous olisi järjestettävä seuraavalle viikolle. Tässä vaiheessa kuitenkin epäilyksemme nykyisestä timpurista nousevat suuresti, sillä hän pyytää ennakkoa jatkuvasti, venyttää aikaa, eikä kykene tekemään jo maksettuja urakoita. Hän haalii lisää töitä muualta ja alemme miettiä vaatiiko se veronsa meidän talon rakentamisesta. Keskustelemme jälleen isän kanssa ja päädymme vaihekohtaiseen sopimukseen. Eli sopimus vain seuraavasta vaiheesta, eikä koko taloprojektista. Mikäli haluamme päättää sopimuksen, se onnistuu seuraavassa rakennusvaiheessa ja voimme ottaa uuden timpurin jatkamaan.

Olemme saaneet viettää kevyempää työkuormaa jo kaksi viikkoa, mutta univaje ja stressi vaivaa edelleen. En osaa päästää irti, vaan painan töitä ja teen suunnittelua joka hetki. Olen kiukkuinen ja hyvin masentunut. Joudun hyväksymään nyt sen, että otan uuden hoitokontaktin masennusasioissa. Olen kolme vuotta selvinnyt ilman, mutta nyt pakka leviää käsiin. Minulle lisätään lääkitystä ja katsotaan antaako se vastetta mihinkään.

Päädyimme rahan vähyyden vuoksi kyseiseen samaan timpuriin. Teimme koko urakkasopimuksen kerralla. Homma tuntuu nyt lähtevän käyntiin. Ensimäisenä taloon tehdään pohjavalu. Yllätykseksi valaja ei ilmesty työmaalle eikä häntä saa kiinni viikkoon. Timpuri etsii uuden valumiehen. Valu saadaan kuitenkin nyt tehtyä. Samaan aikaan odottelemme kattotuoleja, jotka ovat myöhässä. Rungon pystytys alkaa vasta, kun kattotuolien saapumisaika on varmaa.

Lääkityksen nostaminen on alkanut tuntua. Saan nukuttua paremmin ja olo on hieman parempi. Vuokralla asuminen ja odottelu tuntuvat tuskaiselta. Mielialani vaihtelevat laidasta laitaan.

Kevät koittaa pikkuhiljaa ja purkujätevuori lumen alta alkaa paljastua. Olemme viikonloppuisin talolla makuuhuoneissa yötä. Lajittelemme ja poltamme jätettä. Toni sekä Mervi auttavat. Jätettä on paljon ja se tuntuu järkyttävän suurelta urakalta. Lajittelemme jätteitä pusseihin ja palaviin. Naapurin rouva sattuu postilaatikoilla vastaan ja kysyy, että meinasitteko hävittää jätteet? Sanoimme että sitähän tässä kokoajan tehdään. Aikaa on vain viikonloput töiden takia. Seuraavana viikonloppuna kun poltamme jälleen jätettä, tulee naapurin mies huutamaan tontin rajalle, että hän soittaa pian palokunnan. Johtunee pitkälti siitä että vahingossa poltettaviin joutui uretaanipulloja jotka räjähtelivät kerta toisenta jälkeen. Emme siis saa polttaa enää. Hermot kiristyvät jälleen äärimmilleen. Noh vaihtolava maksaa jonkun 3000€

Kunnes mieleemme tulee että naapurin Pasilla on vaihtolava ja, että saisikohan sitä lainata? Pasi suostuu mielihyvin lainaamaan ja saamme puutavaraa vietyä ihmisille, jotka tekevät niistä polttopuuta. Läjää saadaan pikkuhiljaa hävitettyä. Kevät etenee ja odotamme innolla talon valmistumista. Olemme ajatelleet irtisanoa vuokra-asunnon kesäkuun loppuun. Timpuri on luvannut talon valmistuvan viimeistään syyskuussa.

Rakentaminen on sujunut suhteellisen siedettävästi rahan ja timpurin läsnäolon puutteesta huolimatta. Timpuri on luvannut, että juhannuksena on sisätilat siinä pisteessä, että pääsemme maalaamaan juhannuksen jälkeen. Kesäkuu alkaa ja aloitan pikkuhiljaa pakkaamaan tavaroita. Viemme pienempiä tavaroita varastoon talolle. Rakentamisvauhti näyttää jälleen siltä, ettei juhannuksena ole kyprokkilevyt asennettuna. Jussi saa työntekijäksi Harrin. Harri on apuna hänelle työmaalla. Juhannusviikko koittaa ja timpuri päättää tistaina jäädä kesälomalle. Harri tulisi isänsä kanssa tekemään levytykset loppuun. Levytykset olivat valmiina juhannuksen jälkeen ja me pääsimme maalaamaan. Muuttokuorman teimme ennen juhannusta. Mahdutimme tavaraa makuuhuoneisiin ja varastoon. Vuokra-asunnon siivouksen teimme juhannuksen jälkeen. Vihdoin saimme paluttaa avaimet ja sanoa hyvästit vuokra-asumiselle.

Samoihin aikoihin asianajaja ottaa yhteyttä ja ilmoittaa, että edellisen timpurin kanssa oikeussovittelu olisi 10.08 klo 09:00. Vihdoin! vihdoin tämä asia etenee! Mutta työmaalla ei etene, eikä timpuria ole näkynyt heinäkuussa ollenkaan. Kyselemme, odotamme ja kyselemme. Lopulta timpuri tulee tekemään kuistien tolppien valut. Siihenpä se taas jääkin. Hän sanoo ehtivänsä seuraavan kerran elokuussa. Siis mitä? Emme saa pankista jälleen mitään, koska valmiusaste ei ole noussut. Sanoimme että emme pysty maksamaan heinäkuulta mitään. Timpuri vaikuttaa ymmärtävän asian. Alamme kysellä muilta firmoilta timpureita avuksi urakkaan. Kahdesta paikasta löytyisi tekijää syyskuulle. Asia täytyy kuitenkin vielä sopia vastaavan timpurin, sekä muiden timpurien kesken. Taloon tulee tällä hetkellä kylmä vesi ja wc toimii. Suihkussa käymme isän luona ylätalossa. Kesän helteet eivät ole olleet helppoja. Asteita on ollut välillä 33°C. Töissä hien määrää ei voi sanoin kuvailla. Helteet jatkuivat touko-heinäkuun. Aloin miettiä pihalle uima-allasta, kunnes yksi aamu isä tuli käymään ja sanoi hommanneensa meille mökin ja rannan 400m päästä. Vau! Se on käytössämme heinä-syyskuun. Pääsemme saunaan ja uimaan. Isä on virkistynyt kevään ja kesän aikana merkittävästi ja se on saanut minussakin toivon kipinän palamaan.

Kuitenkin samalla helteet ja rakennus ovat verottaneet yöunia. Muisti alkaa menemään ja masennus palaamaan. On päiviä, jolloin ei jaksa mitään ja päiviä jolloin jaksaa rutistaa. Välillä nautitaan arjesta ja Anssi oli tuonut isälle hirven jauhenlihaa ja paistia. Teemme isän luona jauhelihapullia, hirvenpihvejä sekä muita höysteitä. Mukaan syömään pyydettiin Markon äiti, isä ja Toni. Ilta oli onnistunut. Kaikki nauttivat ruasta ja mökkisaunasta. Isä oli hyvin tyytyväinen seurasta.

Olen kärsinyt tässä samaan aikaan myös mieleni oudoista asioista. Välillä tuntuu, kuin jokin piilotettu osani yrittäisi ulos minusta. Taistelen mieleni ja ajatuksieni kanssa päivittäin. Välillä olo tuntuu epätodelliselta, kuin unessa. Yritän löytää helpotusta, nukkua, nauttia alkoholia, puhua, kirjoittaa, itkeä, syödä, vahvistaa omaa uskon vakautta ja ottaa rennosti, mutta mikään ei välillä tunnu auttavan. Mielen mystiikat vain valtaavat mieleni. Mietin avioliittoa, elämää,työtä, äitiä, isää ja mahdollisesti tulevaa lasta. Minkä takia edes jaksan? Jaksan koska minun on pakko. Ei ole vaihtoehtoja ja ei ole vaihtoehto heittää kirvestä kaivoon. Olisi väärin sanoa että olen syntynyt selvitymään, sillä kukaan ei ole syntynyt selviytymään. Jokainen kokee omat koettelemukset elämässään ja joko kasvaa niiden myötä, tai vetää maton itsentä alta. Olen se henkisesti kasvava ihminen ja toivon, ettei mikään vastoinkäyminen minua lopullisesti nujerra.

Olen puhelimitse yhteydessä rakennustarkastajaan, jonka kanssa sovitaan tapaaminen talollamme. Viikon päästä puhelusta olemme talolla. Minä, Marko, isä ja tarkastaja. Hän tutkii rakenteet. Näytämme hiekan, jota on käytetty lattian alla. Hiekka on väärää. Sitä ei voi missään nimessä käyttää ilman soraa lattian alla. Kysymme, että mikäli päätämme jättää jo rakennetun lattiarakenteen, kuinka kauan se kestää ilman kosteuden nousua? Vastaus on 2-5 vuotta. Hiljenemme kaikki. Pyydämme häntä tekemään raportin rakennusvirheistä. Jäämme miettimään puretaanko lattia, vai ei. Kuinka voisin asua talossa enää viiden vuoden jälkeen, kun sisäilma alkaa huonontua? Olen hyvin herkkä huonolle sisäilmalle ja homeelle. Mutta mistä ihmeestä saamme rahaa purkaa ja rakentaa uudelleen? Kuka jatkaa remonttia?

Olemme jälleen yhteydessä kiinteistövälittäjään ja vaadimme kauppakirjoja välittömästi. Saamme vihdoin kaupat talosta tehtyä 07.11.2020. Käymme allekirjoittamassa myös pankissa tarvittavat asiakirjat. Asianajaja alkaa kirjoittaa reklamaatiota rakennusvirheistä edelliselle firmalle.

11.11.2020 on äidin kuolinvuosipäivä. Pyydän isää kanssani muistolehtoon. Isä tuo kynttilän ja minä valkoisen kukan. Etsimme äidin muistokiven paalusta. Tuska ja suru valtaavat mieleni, mutta en näytä sitä isälle. Kävelemme parkkipaikalle muistolehdosta ja lähdemme molemmat autoillamme pois. Iltapäivällä olisi taas palattava remonttipäätöksiin remonttimaalla. Tuntemukseni olivat sekavat. Illalla itkin yksin asunnollamme ja kirjoitin runoja siitä, kuinka rikki olin. Siitä, kuinka kaipasin äitiä ja siitä, kuinka elämä on minua riepotellut viimeiset vuodet. Mietin, etten enää jaksaisi. En jaksaisi esittää vahvaa ja tehdä isoja päätöksiä. Mutta mitä muuta mahdollisuutta minulla on? Seuraavat päivät ovat hyvin raskaita. Asiaa ei auta se että ex-mieheni ottaa yhteyttä vuoden hiljaisuuden jälkeen ja uhkailee. Raivostun, olen niin katkera ettei hän ymmärrä vieläkään sitä, miten kohteli minua! Yöt ovat täynnä painajaisia. Painajaisia vanhoista asioista sekä myös äidistä. Äiti antaa minulle unissa neuvoa, mutten muista niitä enää aamulla.

Tästä kaikesta huolimatta on kerättävä itsensä ja jaksettava remontin päätöksiä. Otamme yhteyttä paikallisiin remonttifirmoihin ja pyydämme kolme firmaa käymään. Näistä valitsisimme sen sopivimman. Yhdellä näistä oli hyvät ja suorat vastaukset kuinka edetään, valitsimme tämän firman. Firma aloittaa seuraavalla viikolla. Tässä vaiheessa käymme läpi eri pankkeja, joista rahoitus voisi järjestyä. Vakuudet eivät todennäköisesti riitä koko projektiin, joten on käytettävä vakuudettomia kulutusluottoja jotka ovat kohtuuttoman kalliita. Alan laskeskella tulojemme riittävyyttä. Valvon öitä enkä saa unta. Äidin kuolema ja isän sairaus vaivaavat. Isä on hyvin masentunut ja tahdon pitää hänetkin elämässä mukana.

Uusi remonttifirma ilmoittaa että he eivät aloita töitä ennen kuin 1800€ on maksettua ennakkoa. Ymmärrä täysin heitä. Mistä taas 1800€? Saamme rahan kuitenkin maksettua. Firman mies Jussi aloittaa työt remonttimaalla, mutta hyvin pian kuitenkin käy ilmi, että lattiarakenne, jonka edellinen firma teki ja jonka purimme pois alta paljastuu hauraat kivijalat. Kivijalat on purettava kokonaan ja tilalle tehtävä uudet.

Tarvitsemme siis jälleen lisärahoitusta. Marko ostaa tässä vaiheessa puolet talosta. Ennen puhelinneuvottelua pankkiin, mieleeni juolahtaa että joudunko maksamaan luovutusvoittoveroa? Pankista soitetaan ja saisimme kyllä lainan mutta veroasia kannattaa selvittää. Soitan verotoimistoon, jonka vastausta odottelen jälleen kaksi päivää. Lopulta verotoimistosta soitetaan. Veroa tulisi maksettavavaksi 5250€. Eihän siinä ole järkeä, että otamme lainaa, jolla maksaa veroja! Suunnitelma täytyy haudata.

Timpuri Jussi on tässä vaiheessa työmaalla ja Marko on mukana purkamassa lattiaa jälleen. Asianajaja pyytää valokuvia työmaasta, joita on otettu matkan varrella. Laitan myös kuvan lattiasienestä, jota oli lattiassa sekä seinässä. Tässä vaiheessa peli vihelletään poikki. Siis onko lattiassa ollut sieni kysyy suunnittelija ja asianajaja? Kyllä. Entinen remonttifirma hoiti sen purkamalla altistuneet rakenteet, sekä myrkyttämällä kloriitilla sokkelit. Samaan aikaan entinen remonttifirma on saanut reklamaation työstään. Heillä on oikeus tulla katsomaan nyt puretut rakenteet. Purkutyö ja uusien sokkeleiden laitto on pysäytettävä siihen asti, että he ovat käyneet. Odottelemme vajaan viikon ja asianajajalta tulee sähköpostia, että työmaakatselmus tapahtuu viikon päästä perjantaina. Työmaa seisoo siis taas kaksi viikkoa. Suunnittelija pyytää tarkkoja kuvia sienestä. Meillä ei ole kuin muutama kuva siitä itsellä, mutta hetkinen Ainohan otti kuvia sienestä. Laitan Ainolle viestiä olisiko hänellä kuvat tallessa. Hän epäilee poistaneensa ne, mutta kuvat löytyvät kuitenkin kopiona pilvestä. Saamme suunnitellijalle laitettua kuvat. Odottelemme taas päiviä vastausta.

Tässä välissä sovittelemme pankin kanssa laina määrän, josta ei menisi veroja. Ennen lainan saantia tulee kuitenkin tehdä kauppakirja, maksaa varainsiirtovero isän ja minun talokaupoista, sekä tehdä lainhuuto. Myös suunnittelijan ja uuden remonttifirman laskut tulivat. Hetken taas mietin, millä ne maksaa kun tili näyttää nollaa. Seuraavana päivänä kuitenkin katson tiliä ja sinne on maksettu palkkatuki, jota saamme takautuvasti Ainon ja Miikan palkoista. Kauppakirjojen teko ja lainan haku olisi ensi torstaina.

Suunnittelija soittaa, että on vahvistunut kyseessä olevan pahamaineinen lattiasieni ja korjauksia ei ole tehty oikein. Myös finfoamit lattioista pitää repiä auki ja kaivaa hiekkaa 20cm pois. Todennäköisesti myös leivinuuni tulee purkaa, jotta pohjalta saa itiöisen hiekan pois. Lattiasieni siis ei aiheuta ihmisille oireita, mutta tuhoaa nopeasti talon kaikki rakenteet. Mikäli itiötä jää vähänkään, uusiutumisriski on enemmän, kuin todennäköinen. Nyt suunnittelija sanoo myös, että yhden makuuhuoneen, vaatehuoneen, vessan sekä olohuoneen lattiaa on otettava auki sen verran, että nähdään onko sieni levinnyt sinne. Hän sanoo myös, että meidän kannattaa alkaa miettimään kaupan purkua tai talon myyntiä. Sanon ettei siinä ole mitään järkeä, koska minulle jäisi velkaa tyhjästä. Toinen vaihtoehto on alkaa laskemaan ja miettimään onko edullisempaa purkaa koko vanha puoli taloa ja rakentaa uusi.

 

Hetkinen, eihän tämä voi olla todellista! Mutta kun se on. Sovimme, että ensi maanantaina puramme lattioita sen verran, että nähdään mitä ne sisältävät. Suunnittelija tulee tiistaina käymään. Mikäli sieni on levinnyt myös osittain sinne, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purkaa koko talo!

Elämme lauantaita, työvuorot aamulla ja Marko lähtee veljien kesken vuokramökille yöksi. Jään kämpällemme ja alan laskeskella kustannuksia. Lasken nykyisen budjetin päälle koko vanhan alan lattiaremontin, ulkokattoremontin ja salaojat. Vastineeksi lasken, mitä velkaa tulee, jos rakennamme 50 neliötä plus 12 neliön katetun terassin. Makkareiden ulkokatot uusittaisiin ja puramme vanhan osan pois. Tällöin talo olisi 84 neliötä sisältäen kaksi makuuhuonetta, wc, tupakeittiö, suihku, kodinhoitohuone sekä puolilämmin terassi. Kustannus olisi uudessa halvempi kuin vanhan remontointi. Toki neliötä olisi 19 vähemmän, mutta emme välttämättä tarvitse kolmea makuuhuonetta. Laskelma on selvä, mutta kuinka kerron tästä isälle jolla on suuri tunnearvo taloon? Sovimme Markon kanssa että asiaa mietitään tulevana maanantaina, kun puramme lattioita.

Vietän lauantai iltaa yksin kynttilän valossa kirjoittaen tätä muistelmaa. siitä puuttuu varmasti paljon tunteita ja ajatuksia matkan varrelta, mutta pääpiirteittään olen saanut ne kirjoitettua. Oloni on tällä hetkellä mietteliäs. Ei enää niin ahdistunut, kuin aiempina viikkoina, jotka ovat olleet hyvin vaikeita. Kyllä tämä tästä, vaikka kaikki menisikin alusta asti uusiksi. Meillä on kuitenkin loistava tontti, autotalli, maakellari, laitettu piha ja kaksi 2000 luvulla tehtyä makuuhuonetta. Sekä toisemme, olemme jaksaneet uskomattomia yhdessä ja jaksamme tästä edeskin.

Oli kevättalvi vuonna 2020. Elettiin koronarajoitusten synkintä vaihetta. Olimme juuri Markon kanssa menty uutena vuotena naimisiin. Suunniteltiin isompaa taloa. Meillä oli pienet illanistujaiset kavereiden kesken vielä silloisessa pienessä rintamamiestalossani. Pojat kävivät isäni alatalolla saunomassa, koska meillä ei ollut omaa saunaa. Isäni oli sitten keskustellut Markon kanssa siitä miksi emme muuttuisi hänen taloonsa, joka oli puolet isompi, kuin nykyinen talomme. Hän ehdotti että vaihtaisimme taloja. Isä oli jo aiemmin 2019 äidin kuoltua puhunut minulle asiasta, mutta en ottanut sitä vakavasti. Äidin kuolemasta oli niin vähän aikaa ja ajatus tuntui ahdistavalta. Marko kertoi minulle tuona iltana että isäsi todella haluaa talon vaihtoa. Aloin miettiä asiaa. Talossahan kaikki pinnat menisivät uusiksi. Mielessäni alkoi vilistä ideoita, kuinka ihanalta kodilta saisin talon näyttämään. Mitkä mahdollisuudet se tarjoaisi. Saisin ison terassin, kylpypaljun, ison autotallin jne. Innostuin todella. Seuraavan yön näin unia uudesta kodistamme.

Meni viikkoja. Tämän jälkeen kysyin isältä että kuinka vaihto sitten onnistuisi. Täytyisi tehdä talokaupat niin, että omaisuus siirtyisi vain päikseen, sillä omistinhan jo äitini osuuden talosta. Isä sanoi soittavansa kiinteistövälittäjälle asiasta. Puhelun jälkeen saimme tietää, että molemmilta menisi yhteensä noin 5000€ varainsiirtoveroa. Aloin laskeskella. Laskin paljonko tarvitsisimme lainaa veroihin ja pintaremonttiin. Summa ei ollut iso. Puhuttiin noin 30 000 eurosta. Päätimme tehdä kaupat. Kirjalliset kaupat kuitenkin vielä jäivät. Aloimme omilla säästöillä pintaremontoida asuntoa. Asuminen remontin keskellä ei houkutellut jo edellisen talon muistojen osalta. Yritimme siis remontoida jo ennen muuttoa mahdollisimman paljon.

Olin kuullut että tänä koronavuotena saa hyvät tuet työntekijän palkkaamiseen. Päätimme ottaa kaksi työntekijää remonttimaalle. Hakeminen oli helppoa. Löysimme Ainon ja Miikan. Työt alkoivat ylätalosta, jossa vielä asuimme. Pihan raivausta, seinän tasoitusta ja maalausta. Sillä ylätalo, jossa asuimme ei sekään ollut vielä loppuun remontoitu. Sovimme, että ennen isän muuttoa se tehdään valmiiksi. Poutapäivinä Miika ja Aino tekivät alatalolla polttopuita ja ulkomaalasivat taloa. Talon vanha vaalean vihreä väri päivittyi nykysikaiseen tummaan harmaaseen. Ilme muuttui täysin. Aino myös maalasi makuuhuoneen ja vierashuoneen paneelikatot valkoiseksi. Seiniä myös maalattiin.

Tuleva makuuhuoneemme alkoi olla pintoineen valmis. Vielä suunnittelemani koko seinän kokoiset vaatekaapit uupuivat. Siispä lähdimme Markon kanssa Kuopioon ikeaan. Mietimme, että otammeko isän auton joka oli sisätiloiltaan isompi. Päädyimme kuitenkin lähtemään omalla pikku citymaasturilla. Ikeassa kävimme syömässä ja sen jälkeen lähdimme kiertämään myymälään. Löysin ihania sisustus täydennyksiä kotiin. Sitten alkoikin varastosta hyllystöjen etsiminen ja niin kuin tiedämme, ikean kaikki kalusteet etsitään osa kerrallaan varastosta. Lopulta osat olivat kärrissä ja kärri kohti kassaa. Kassan jälkeen selviää sopivatko ne oikeasti autoon. Laitoimme penkit nurin ja pisimmät isoimmat paketit ensin. Sen jälkeen aloimme latoa pienempiä paketteja autoon. Näytti siltä, että kaksi ihmistä ja laatikot eivät mahdu autoon. Marko turhautui ja sanoi että hän jää Kuopioon ja minä käyn viemässä laatikot Joensuuhun, jonka jälkeen haen hänet. Kiukustuin ja sanoin että ei käy. Nämä kyllä mahtuvat. Hetken kiukkuisen järjestelyn jälkeen autoon sopii kuljettaja joka olen minä, sekä matkustaja Marko joka joutuu takapenkille laatikoiden päälle. Saahan hän toki avata kaljan koska minä olen kuskina. Koko matkan hän kitisee kun selkä on kyyryssä. Viimeisen 30km aikana hän kuitenkin huomaa että laatikkoa siirtämällä saa kyllä asennon mukavaksi. Loppujen lopuksi olemme kotona. Alkaa auton purkaminen sisälle. Tuumin, että tulevan keittiön kalusteita emme ainakaan ole itse hakemassa ikeasta.

Sitten alkaa rintamamiestalossa olohuoneen tavaroiden siirtäminen yläkertaan ja osa tavaroista kannetaan jo alatalolle. Olohuone on saatava tyhjäksi tulevan uunin purkamisen ja seinien paneloimisen takia. Siirrämme televisiot ja muut yläkertaan. Marko aloittaa vanhan leivinuunin purkamisen. Homma on todella pölyistä ja sotkuista. Lopulta uuni on nopeasti purettu. Siivoamme tilan. Marko saa puhelun veljeltään joka on muuttamassa Kreikasta takaisin suomeen. Hän kysyy onko tilaa majoittaa hänet siksi aikaa, että hän saa asunnon. Toki asia järjestyy. Toni muuttaa meidän remontin alla olevaan olohuoneeseen. Asumisen vastineeksi hän saa osallistua remonttiin. Yöt hän nukkuun kissamme ”Tutin” kanssa patjalla olohuoneessa. Klo 06.00 joka aamu hän saa herätä siihen kun Marko lähtee töihin polkalle. Siitä alkaa myös Tonin työpäivä. Patja ylös, kamat kasaan sillä kohta tulee firman remontti mies Matti paneloimaan seiniä ja kattoa. Me Tonin kanssa lähdemme kasaamaan hyllyjä alatalolle. Saamme parissa päivässä kasattua ja asennettua makuuhuneen kaapistot seinään. Isot kaapit ovat seinässä, mutta pienimpiä kaappeja emme vielä saa kiinnitettyä seinään. Ja lopulta pienissä kaapeissa on ostettu väärän kokoiset ovet. Kuitenkin makuuhuone saadaan siihen kuntoon, että voimme sinne tavarat kantaa.

Eletään Elokuun loppua 2020. Olemme päivät pakanneet omia, sekä isän tavaroita tulevaa muuttoa varten. Lopulta muutto koittaa. Se on stressin täyteinen viikonloppu. Olemme sopineet kuukausi sitten, että menemme yhdeksi yöksi kolille Heikin ja Sannin kanssa. Nyt kuitenkin muuttomme sattuu samalle viikonlopulle. Mietin, että en halua lähteä sillä hommaa on niin paljon. Täytyy siivota ylätalo isälle valmiiksi ja purkaa laatikot, koska tahdon tehdä isälle vaivottaman muuton. Päätän olla lähtemättä Kolille. Käsken kuitenkin Markon ja Tonin lähtemään sinne, jottei varattua mökkiä jouduta perumaan. Pyydän vastaavasti Natan ja Hannan kaveriksi siivoamaan kanssani. Jani kiinnittää fleksiä kuistille, jottei kissamme karkaa kuistilta. Saamme hyvin hommat tehtyä.

Vihdoin pitkään odotettu muutto on saatu tehtyä ja isän talolla tavarat ovat paikoillaan. Meillä uudella talolla kaikki on levällään ja sekaisin. Mitäs siitä? Remonttihan vielä jatkuu.

Seuraavalla viikolla viedään kodinkoneet isän luo. Toni ja Marko pakkaavat isän pyykkikoneen ja kuivausrummun peräkärriin. Matkahan on lyhyt, joten kiinnitys liinoja ei tarvita. Kuinkas ollakkaan alatalon mäessä pyykkikone heilahtaa kärrin yli tielle, Marko huomaa peilistä mitä tapahtui. Ryntäämme kaikki ulos. Se on rikki. Täysin käyttökelvoton. Rumpu oli vääntynyt ja ohjauspaneeli rikki. Syvät huokaukset täyttävät tien. Eikun uuden pyykkikoneen ostoon tuumaa Marko. No niinkuin tässä ei olisi jo muutenkin rahat tiukalla mietin hiljaa mielessäni, mutta saman päivän aikana lähdemme Giganttiin uuden koneen ostoon. Saamme isälle samana päivänä uuden pyykkikoneen.

Tämän jälkeen palaamme Gigantille jälleen. Nimittäin keittiökaluste ostoksille. Gigantilta löytyy sopivasti 40% alennusta keittiöstä. Siellä suunnitellaan sopiva keittiö ja kodinkoneet. Sovimme toimituksen syyskuun ensimmäisen viikon lopulle. Tätä ennen ehtisimme paneloida keittiön katon uudelleen.

Rakennusmies Matti tulee syyskuisena aamuna alatalolle ja aloittaa kattomme koolauksen. Koolausrimat eivät kuitenkaan ota kiinni kattoon. Katossa on kuivaa lahoa puuta. Katosta avataan pieni pala leivinuunin päältä. Ei voi olla totta. Se on laho.

Keittiökalusteet saapuvat ja ne sijoitetaan olohuoneeseen, sillä keittiö on täysin remontin alla. Iso osa kodinkoneista jää jälkitoimitukseen.

Kattoa aletaan purkaa pala palalta. Soitan pankkiin jotta saan remonttilainaa 20 000€. Käymme isäni kanssa pankissa ja saamme lainan nostettua. Katon purkaminen jatkuu. Laho ulottuu myös käytävään. Puramme myös käytävän katon. Keittiön uunilta ulottuu saunaan asti kivilevy, jota ensin epäillään asbestiksi. Lopulta soitto asbesti tarkastajalle selvittää levyn olevan vanhaa kivilevyä. Kivilevy tätyy kuitenkin saada purettua pois kokonaan. Tämä tarkoittaa myös kodinhoitohuoneen ja saunan katon purkamista. Alamme miettiä rahoituksemme riittävyyttä. Se ei tule riittämään. Käytössä olevat takaukset ovat täynnä ja lisää lainaa ei heru.

Remonttifirman omistaja Kauko kuitenkin ilmoittaa meille että 10 vuotta vanha kylpyhuone seinineen ja lattioineen olisi myös purettava. Sanomme että meillä ei riitä rahat ja voidaanko purkaa vain katot ja loppu kylpyhuone remontit tehdä vuoden päästä, kun talo on remonttien myötä saanut enemmän vakuusarvoa. Tämä sovitaan näin. Alle viikon kuluttua Kauko kuitenkin ilmoittaa että se on nyt purettava heti. Pitkän painostuksen jälkeen suostumme asiaan tietämättä, että riittääkö rahoitus edes kotimme loppuun remontoimiseen.

Talo on täynnä pölyä. Työpäivän jälkeen palaamme kotiin siivoamaan pölyä, jotta kissamme voivat olla vapaasti talossa. Toni asuu nyt perämakuuhuoneessa ja me uudessa makuuhuoneessamme, joka on saatu valmiiksi verhoja ja mattoja myöten. Keittiön olemme siirtäneet vierasmakuuhuoneeseen. Hella toimii kaasulla ulkokuistilla. Tiskaamme käsin vessan lauvuaarissa. Edelleen kaikki tavaramme ovat levällään ja kaiken löytäminen on työn alla.

Olen saanut oman siivousfirmani osalta olla paljon kotona tässä vaiheessa. Keskittyä remonttiin ja muuttoon. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, etten saa työntekijää keskustan kuntosalikohteeseemme. Mitä teen? Päiväni menevät remontissa ja Marko on palkkatyössä.

Päätämme yhdessä, että Marko irtisanoo itsensä. Hän siirtyy keskustan kohteeseen tekijäksi.

Töihin Marko lähtee aamuisin klo 05.00, jonka jälkeen hän palaa työvuoron jälkeen kotiin, joka on täynnä hulinaa ja remonttimiehiä. Samaan aikaan täytyy tehdä päätöksiä. Päätöksiä siitä, miten edetään ja mihin rahat riittävät.

Unelma talosta alkaa pikkuhiljaa romuttua. Isä on hyvin masentunut tilanteen takia ja yritämme rohkaista häntä jatkuvasti. Minua pelottaa myös isän pitkälle edennyt syöpä, sillä hoidot ovat rajuja ja voimia vieviä. Elämme päivä kerrallaan kohdaten vain uusia haasteita ja pettymyksiä. Välillä mietin miksi, miksi käy näin?

Olemme nyt purkaneet keittiön, kodinhoitohuoneen, aulan, saunan ja kylpyhuoneen katot. Suuria rakennusvirheitä alkaa paljastua isää ja äitiä edeltäneen omistajan ajoilta. Epäilyksemme syventyy aulan lattiaan joka on ennen ollut sauna. Onko sinne jäänyt lahoja rakenteita? Aulan lattia puretaan ja sieltä ei löydy onneksi lahoa eikä kosteutta. Nyt kuitenkin mietimme myös keittiön lattian purkua. En muista tarkalleen, kuinka päätös tästä tehtiin, mutta purkuun se meni kuitenkin. Timpurit tarkistivat samalla välihuoneen lattian, se olisi heidän mielestään kunnossa.

Olemme yhteydessä kiinteistövälittäjään, jotta talokaupat saadaan vihdoin tehtyä. Hän lupaa tehdä kauppakirjat. Kestää kuitenkin viikkoja ja viikkoja.

Olimme töissä Markon kanssa ja tulimme kotiin. Järkytys oli suuri sillä keittiön lattiasta oli löytynyt lattiasieni! Työntekijämme Aino oli onneksi kuvannut sientä, ennen sen purkamista. Epäilykseni heräävät liittyen lattiasieneen. Osaako urakoitsija hoitaa sen pois rakenteista kokonaan? Meidän urakoitsijalla on kuitenkin omasta mielestään toimiva ratkaisu. Myrkytetään vanhat murenevat sokkelit kloorilla. Googletan asiaa, netissä lukee että kloori vaikuttaa siinä vaiheessa haitallisesti sisäilmaan. Kyseenalaistan urakoitsijan näkemyksen, mutta hän kuitenkin on vahvasti kloorin kannalla ja sanoi että hän kyllä tietää tasantarkkaan mitä pitää tehdä. Sokkelit myrkytetään kloorilla. Lattiaan alle tulee hienojakoinen hiekka ja päälle kaksin kertainen finfoam kerros.

Tässä vaiheessa tajusimme ettemme voi enää asua remontin keskellä. Täytyy löytää väliaikainen vuokra-asunto. Mutta asunnot maksavat paljon, Mistä löytää nopeasti edullinen asunto? Epätoivo budjetin riittävyydestä hiipii väistämättä mieleen. Kuinka saamme näin isoksi paisuneen projektin loppuun? Kuinka raha riittää nyt vuokra asuntoonkin? Mutta itkut eivät nyt auta, joten eikun asunnon hakuun. Selaan illat asuntotarjontaa. Utrassa olisi 39 neliön kaksio 525€ kk. Esittely on ylihuomenna. Menemme esittelyyn. Asunto on perushyvä 2000 luvulla rakennettu kerrostalo. Jätämme hakemuksen heti. Valttikorttimme on tietysti se, että pääsemme muuttamaan heti. Jäämme odottamaan vastausta. Asunto olisi vapaa 01.10.2020. Saamme seuraavana päivänä puhelun. Asunto olisi teidän, mikäli vielä olette asuntoa vailla. Tietysti olemme! Maksamme takuuvuokran ja ensimäisen kuun vuokran heti. Taas muutto. Ei voi olla todellista mietin mielessäni! Toni joutuu tässä vaiheessa muuttamaan vanhempiensa luo. Suurinosa meidän tavaroista on jo laatikoissa pakattuna valmiina, sillä emmehän ehtineet edes purkaa niitä uuteen kotiin. Alan miettiä mitä välttämättömyyksiä tarvitsemme mukaan. Vaatteet, astiat, sohva, tv, sängyt ja ruokapöytä. Joitakin sisustustavaroita toki haalin mukaan, sillä en voi asettua jos ei ole viihtyisää. Kamat kärriin ja muuttoon. Kuinkahan kissat suhtautuvat? Neljä kissaa 39 neliön asunnossa ei kuulosta kovin toimivalta. Isä olisi sitä mieltä että Junnu voi jäädä hänen ja Jymyn kanssa ylätaloon. Marko ei vain heti ole valmis ehdotukseen. Onhan Junnu ollut hänen kanssaan jo 15 vuotta. Sovitaan, että Junnu on muutaman päivän isän luona. Kuinkas ollakkaan Junnu tahtoo jäädä sinne. Hyvä ruoka, rauha ja ulkoilumahdollisuus. Tässä vaiheessa myös Tutti pääsee Tonin luo, joka on juuri saanut yksiön Latolankadulta. Meille jää siis Bruno ja Paroni vuokra-asuntoon. Mahtavaa olla poissa remontin jaloista ja pölystä, mutta kaipuu kotiin on kova.

Aikamme menee tässä vaiheessa firman hoitoon. Työvuoroja on paljon ja olen itse myös 3-6 päivää viikossa kenttätyössä. Töiden jälkeen yritämme ehtiä taloremonttimaalle. Sieltä löytyy joka päivä uusi ongelma. Urakoitsija ei selvennä meille kuin murto-osan siitä, mitä löytyy ja mitä sille tulisi tehdä. Yritämme ehtiä joka paikkaan samaan aikaan ja hoitaa tuhat asiaa kerralla. Remontointisuunnitelmat vaihtuvat lennossa urakoitsijan oman mielen mukaan. Tulee valulattia, ei tule valua, vaan puhallusvilla. Ei tule puhallusvillaa, vaan kivivilla. Työmiehet puhuvat päivittäin kaksi tuntia puhelimessa omia ja firmansa asioita, mutta aika tietenkin laskutetaan meiltä. Työt venyvät, seiniä puretaan ja rakennetaan, kunnes taas puretaan. Urakoitsija ei kuuntele meitä millään tavalla. Hän tietää mitä tehdä. Laskuja satelee joka viikko. Viestiä tulee, että maksa lasku, ”kun köyhällä ei ole rahaa.” Olemme maksaneet jo 20 000€ tälle firmalle ja työt ovat näin huonossa jamassa. Istutaan, jauhetaan p….aa, ja venytetään työaikaa. Tämä ei voi olla todellista! Lopulta mittamme on täysi ja rahat huvenneet vähiin. Ilmoitamme urakoitsijalle, että ”nyt loppuivat köyhältä rahat ja urakka seis”. Loput laskut joudumme pyytämään isältäni lainaan. Työn laatu ja ajan venyttely alkavat vahvasti epäilyttää.

Epäilyksemme siitä että lattia olisi rakennettu oikein ovat kovat. Niinpä pyydämme Pasin, meidän tuttavan käymään. Hän on ollut kauan rakennusalalla. Kuinkas ollakkaan selviää nopeasti että lattiassa ei ole ollenkaan kapillaarikatkoa, eli kosteus pääsee suoraan lattiavilloihin ja sitä kautta huoneilmaan. Lattian alle on laitettu hienojakoinen hiekka, vaikka olisi tullut laittaa soraa. Pasi ei voi uskoa millainen moka on voitu tehdä edellisen urakoitsijan toimesta. ”Siis eihän tällä rakentajalla ole hajuakaan rakentamisesta, jos hän on tehnyt lattian näin päin sanonko mitä” hän tuumaa. Epätoivo valtaa mieleni. Ei voi olla totta taas, että kaikki valuu hukkaan. Rahat, aika, kaikki. Isä alkaa menettää uskonsa tässä vaiheessa jo koko projektiin. Näen kuinka pettymys, syyllisyys ja viha hiipivät hänen kasvoilleen.

Kyllä tämä tästä, tuumaan isälle, vaikken itsekkään vielä tiedä miten. Marko yrittää pitää kasassa minua ja isää. Kaikkien stressi ja sietotasot ovat äärimmillään. ”Mitäs nyt?” kysyn ääneen. Täytyy pyytää tarkistaja. joka tekee raportin siitä, miten täällä on hommat tehty ja ottaa yhteyttä asianajajaan. Jaa että nyt sitten seuraavaksi käräjille, mietin. Tässä vaiheessa tajuan, että hommat pitkittyvät rajusti. Isä alkaa turhaantua todella ja tuumaa että ”joutaisi palaa koko paska.”