Muistelma osa 1

Oli kevättalvi vuonna 2020. Elettiin koronarajoitusten synkintä vaihetta. Olimme juuri Markon kanssa menty uutena vuotena naimisiin. Suunniteltiin isompaa taloa. Meillä oli pienet illanistujaiset kavereiden kesken vielä silloisessa pienessä rintamamiestalossani. Pojat kävivät isäni alatalolla saunomassa, koska meillä ei ollut omaa saunaa. Isäni oli sitten keskustellut Markon kanssa siitä miksi emme muuttuisi hänen taloonsa, joka oli puolet isompi, kuin nykyinen talomme. Hän ehdotti että vaihtaisimme taloja. Isä oli jo aiemmin 2019 äidin kuoltua puhunut minulle asiasta, mutta en ottanut sitä vakavasti. Äidin kuolemasta oli niin vähän aikaa ja ajatus tuntui ahdistavalta. Marko kertoi minulle tuona iltana että isäsi todella haluaa talon vaihtoa. Aloin miettiä asiaa. Talossahan kaikki pinnat menisivät uusiksi. Mielessäni alkoi vilistä ideoita, kuinka ihanalta kodilta saisin talon näyttämään. Mitkä mahdollisuudet se tarjoaisi. Saisin ison terassin, kylpypaljun, ison autotallin jne. Innostuin todella. Seuraavan yön näin unia uudesta kodistamme.

Meni viikkoja. Tämän jälkeen kysyin isältä että kuinka vaihto sitten onnistuisi. Täytyisi tehdä talokaupat niin, että omaisuus siirtyisi vain päikseen, sillä omistinhan jo äitini osuuden talosta. Isä sanoi soittavansa kiinteistövälittäjälle asiasta. Puhelun jälkeen saimme tietää, että molemmilta menisi yhteensä noin 5000€ varainsiirtoveroa. Aloin laskeskella. Laskin paljonko tarvitsisimme lainaa veroihin ja pintaremonttiin. Summa ei ollut iso. Puhuttiin noin 30 000 eurosta. Päätimme tehdä kaupat. Kirjalliset kaupat kuitenkin vielä jäivät. Aloimme omilla säästöillä pintaremontoida asuntoa. Asuminen remontin keskellä ei houkutellut jo edellisen talon muistojen osalta. Yritimme siis remontoida jo ennen muuttoa mahdollisimman paljon.

Olin kuullut että tänä koronavuotena saa hyvät tuet työntekijän palkkaamiseen. Päätimme ottaa kaksi työntekijää remonttimaalle. Hakeminen oli helppoa. Löysimme Ainon ja Miikan. Työt alkoivat ylätalosta, jossa vielä asuimme. Pihan raivausta, seinän tasoitusta ja maalausta. Sillä ylätalo, jossa asuimme ei sekään ollut vielä loppuun remontoitu. Sovimme, että ennen isän muuttoa se tehdään valmiiksi. Poutapäivinä Miika ja Aino tekivät alatalolla polttopuita ja ulkomaalasivat taloa. Talon vanha vaalean vihreä väri päivittyi nykysikaiseen tummaan harmaaseen. Ilme muuttui täysin. Aino myös maalasi makuuhuoneen ja vierashuoneen paneelikatot valkoiseksi. Seiniä myös maalattiin.

Tuleva makuuhuoneemme alkoi olla pintoineen valmis. Vielä suunnittelemani koko seinän kokoiset vaatekaapit uupuivat. Siispä lähdimme Markon kanssa Kuopioon ikeaan. Mietimme, että otammeko isän auton joka oli sisätiloiltaan isompi. Päädyimme kuitenkin lähtemään omalla pikku citymaasturilla. Ikeassa kävimme syömässä ja sen jälkeen lähdimme kiertämään myymälään. Löysin ihania sisustus täydennyksiä kotiin. Sitten alkoikin varastosta hyllystöjen etsiminen ja niin kuin tiedämme, ikean kaikki kalusteet etsitään osa kerrallaan varastosta. Lopulta osat olivat kärrissä ja kärri kohti kassaa. Kassan jälkeen selviää sopivatko ne oikeasti autoon. Laitoimme penkit nurin ja pisimmät isoimmat paketit ensin. Sen jälkeen aloimme latoa pienempiä paketteja autoon. Näytti siltä, että kaksi ihmistä ja laatikot eivät mahdu autoon. Marko turhautui ja sanoi että hän jää Kuopioon ja minä käyn viemässä laatikot Joensuuhun, jonka jälkeen haen hänet. Kiukustuin ja sanoin että ei käy. Nämä kyllä mahtuvat. Hetken kiukkuisen järjestelyn jälkeen autoon sopii kuljettaja joka olen minä, sekä matkustaja Marko joka joutuu takapenkille laatikoiden päälle. Saahan hän toki avata kaljan koska minä olen kuskina. Koko matkan hän kitisee kun selkä on kyyryssä. Viimeisen 30km aikana hän kuitenkin huomaa että laatikkoa siirtämällä saa kyllä asennon mukavaksi. Loppujen lopuksi olemme kotona. Alkaa auton purkaminen sisälle. Tuumin, että tulevan keittiön kalusteita emme ainakaan ole itse hakemassa ikeasta.

Sitten alkaa rintamamiestalossa olohuoneen tavaroiden siirtäminen yläkertaan ja osa tavaroista kannetaan jo alatalolle. Olohuone on saatava tyhjäksi tulevan uunin purkamisen ja seinien paneloimisen takia. Siirrämme televisiot ja muut yläkertaan. Marko aloittaa vanhan leivinuunin purkamisen. Homma on todella pölyistä ja sotkuista. Lopulta uuni on nopeasti purettu. Siivoamme tilan. Marko saa puhelun veljeltään joka on muuttamassa Kreikasta takaisin suomeen. Hän kysyy onko tilaa majoittaa hänet siksi aikaa, että hän saa asunnon. Toki asia järjestyy. Toni muuttaa meidän remontin alla olevaan olohuoneeseen. Asumisen vastineeksi hän saa osallistua remonttiin. Yöt hän nukkuun kissamme ”Tutin” kanssa patjalla olohuoneessa. Klo 06.00 joka aamu hän saa herätä siihen kun Marko lähtee töihin polkalle. Siitä alkaa myös Tonin työpäivä. Patja ylös, kamat kasaan sillä kohta tulee firman remontti mies Matti paneloimaan seiniä ja kattoa. Me Tonin kanssa lähdemme kasaamaan hyllyjä alatalolle. Saamme parissa päivässä kasattua ja asennettua makuuhuneen kaapistot seinään. Isot kaapit ovat seinässä, mutta pienimpiä kaappeja emme vielä saa kiinnitettyä seinään. Ja lopulta pienissä kaapeissa on ostettu väärän kokoiset ovet. Kuitenkin makuuhuone saadaan siihen kuntoon, että voimme sinne tavarat kantaa.

Eletään Elokuun loppua 2020. Olemme päivät pakanneet omia, sekä isän tavaroita tulevaa muuttoa varten. Lopulta muutto koittaa. Se on stressin täyteinen viikonloppu. Olemme sopineet kuukausi sitten, että menemme yhdeksi yöksi kolille Heikin ja Sannin kanssa. Nyt kuitenkin muuttomme sattuu samalle viikonlopulle. Mietin, että en halua lähteä sillä hommaa on niin paljon. Täytyy siivota ylätalo isälle valmiiksi ja purkaa laatikot, koska tahdon tehdä isälle vaivottaman muuton. Päätän olla lähtemättä Kolille. Käsken kuitenkin Markon ja Tonin lähtemään sinne, jottei varattua mökkiä jouduta perumaan. Pyydän vastaavasti Natan ja Hannan kaveriksi siivoamaan kanssani. Jani kiinnittää fleksiä kuistille, jottei kissamme karkaa kuistilta. Saamme hyvin hommat tehtyä.

Vihdoin pitkään odotettu muutto on saatu tehtyä ja isän talolla tavarat ovat paikoillaan. Meillä uudella talolla kaikki on levällään ja sekaisin. Mitäs siitä? Remonttihan vielä jatkuu.

Seuraavalla viikolla viedään kodinkoneet isän luo. Toni ja Marko pakkaavat isän pyykkikoneen ja kuivausrummun peräkärriin. Matkahan on lyhyt, joten kiinnitys liinoja ei tarvita. Kuinkas ollakkaan alatalon mäessä pyykkikone heilahtaa kärrin yli tielle, Marko huomaa peilistä mitä tapahtui. Ryntäämme kaikki ulos. Se on rikki. Täysin käyttökelvoton. Rumpu oli vääntynyt ja ohjauspaneeli rikki. Syvät huokaukset täyttävät tien. Eikun uuden pyykkikoneen ostoon tuumaa Marko. No niinkuin tässä ei olisi jo muutenkin rahat tiukalla mietin hiljaa mielessäni, mutta saman päivän aikana lähdemme Giganttiin uuden koneen ostoon. Saamme isälle samana päivänä uuden pyykkikoneen.

Tämän jälkeen palaamme Gigantille jälleen. Nimittäin keittiökaluste ostoksille. Gigantilta löytyy sopivasti 40% alennusta keittiöstä. Siellä suunnitellaan sopiva keittiö ja kodinkoneet. Sovimme toimituksen syyskuun ensimmäisen viikon lopulle. Tätä ennen ehtisimme paneloida keittiön katon uudelleen.

Rakennusmies Matti tulee syyskuisena aamuna alatalolle ja aloittaa kattomme koolauksen. Koolausrimat eivät kuitenkaan ota kiinni kattoon. Katossa on kuivaa lahoa puuta. Katosta avataan pieni pala leivinuunin päältä. Ei voi olla totta. Se on laho.

Keittiökalusteet saapuvat ja ne sijoitetaan olohuoneeseen, sillä keittiö on täysin remontin alla. Iso osa kodinkoneista jää jälkitoimitukseen.

Kattoa aletaan purkaa pala palalta. Soitan pankkiin jotta saan remonttilainaa 20 000€. Käymme isäni kanssa pankissa ja saamme lainan nostettua. Katon purkaminen jatkuu. Laho ulottuu myös käytävään. Puramme myös käytävän katon. Keittiön uunilta ulottuu saunaan asti kivilevy, jota ensin epäillään asbestiksi. Lopulta soitto asbesti tarkastajalle selvittää levyn olevan vanhaa kivilevyä. Kivilevy tätyy kuitenkin saada purettua pois kokonaan. Tämä tarkoittaa myös kodinhoitohuoneen ja saunan katon purkamista. Alamme miettiä rahoituksemme riittävyyttä. Se ei tule riittämään. Käytössä olevat takaukset ovat täynnä ja lisää lainaa ei heru.

Remonttifirman omistaja Kauko kuitenkin ilmoittaa meille että 10 vuotta vanha kylpyhuone seinineen ja lattioineen olisi myös purettava. Sanomme että meillä ei riitä rahat ja voidaanko purkaa vain katot ja loppu kylpyhuone remontit tehdä vuoden päästä, kun talo on remonttien myötä saanut enemmän vakuusarvoa. Tämä sovitaan näin. Alle viikon kuluttua Kauko kuitenkin ilmoittaa että se on nyt purettava heti. Pitkän painostuksen jälkeen suostumme asiaan tietämättä, että riittääkö rahoitus edes kotimme loppuun remontoimiseen.

Talo on täynnä pölyä. Työpäivän jälkeen palaamme kotiin siivoamaan pölyä, jotta kissamme voivat olla vapaasti talossa. Toni asuu nyt perämakuuhuoneessa ja me uudessa makuuhuoneessamme, joka on saatu valmiiksi verhoja ja mattoja myöten. Keittiön olemme siirtäneet vierasmakuuhuoneeseen. Hella toimii kaasulla ulkokuistilla. Tiskaamme käsin vessan lauvuaarissa. Edelleen kaikki tavaramme ovat levällään ja kaiken löytäminen on työn alla.

Olen saanut oman siivousfirmani osalta olla paljon kotona tässä vaiheessa. Keskittyä remonttiin ja muuttoon. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, etten saa työntekijää keskustan kuntosalikohteeseemme. Mitä teen? Päiväni menevät remontissa ja Marko on palkkatyössä.

Päätämme yhdessä, että Marko irtisanoo itsensä. Hän siirtyy keskustan kohteeseen tekijäksi.

Töihin Marko lähtee aamuisin klo 05.00, jonka jälkeen hän palaa työvuoron jälkeen kotiin, joka on täynnä hulinaa ja remonttimiehiä. Samaan aikaan täytyy tehdä päätöksiä. Päätöksiä siitä, miten edetään ja mihin rahat riittävät.

Unelma talosta alkaa pikkuhiljaa romuttua. Isä on hyvin masentunut tilanteen takia ja yritämme rohkaista häntä jatkuvasti. Minua pelottaa myös isän pitkälle edennyt syöpä, sillä hoidot ovat rajuja ja voimia vieviä. Elämme päivä kerrallaan kohdaten vain uusia haasteita ja pettymyksiä. Välillä mietin miksi, miksi käy näin?

Olemme nyt purkaneet keittiön, kodinhoitohuoneen, aulan, saunan ja kylpyhuoneen katot. Suuria rakennusvirheitä alkaa paljastua isää ja äitiä edeltäneen omistajan ajoilta. Epäilyksemme syventyy aulan lattiaan joka on ennen ollut sauna. Onko sinne jäänyt lahoja rakenteita? Aulan lattia puretaan ja sieltä ei löydy onneksi lahoa eikä kosteutta. Nyt kuitenkin mietimme myös keittiön lattian purkua. En muista tarkalleen, kuinka päätös tästä tehtiin, mutta purkuun se meni kuitenkin. Timpurit tarkistivat samalla välihuoneen lattian, se olisi heidän mielestään kunnossa.

Olemme yhteydessä kiinteistövälittäjään, jotta talokaupat saadaan vihdoin tehtyä. Hän lupaa tehdä kauppakirjat. Kestää kuitenkin viikkoja ja viikkoja.

Olimme töissä Markon kanssa ja tulimme kotiin. Järkytys oli suuri sillä keittiön lattiasta oli löytynyt lattiasieni! Työntekijämme Aino oli onneksi kuvannut sientä, ennen sen purkamista. Epäilykseni heräävät liittyen lattiasieneen. Osaako urakoitsija hoitaa sen pois rakenteista kokonaan? Meidän urakoitsijalla on kuitenkin omasta mielestään toimiva ratkaisu. Myrkytetään vanhat murenevat sokkelit kloorilla. Googletan asiaa, netissä lukee että kloori vaikuttaa siinä vaiheessa haitallisesti sisäilmaan. Kyseenalaistan urakoitsijan näkemyksen, mutta hän kuitenkin on vahvasti kloorin kannalla ja sanoi että hän kyllä tietää tasantarkkaan mitä pitää tehdä. Sokkelit myrkytetään kloorilla. Lattiaan alle tulee hienojakoinen hiekka ja päälle kaksin kertainen finfoam kerros.

Tässä vaiheessa tajusimme ettemme voi enää asua remontin keskellä. Täytyy löytää väliaikainen vuokra-asunto. Mutta asunnot maksavat paljon, Mistä löytää nopeasti edullinen asunto? Epätoivo budjetin riittävyydestä hiipii väistämättä mieleen. Kuinka saamme näin isoksi paisuneen projektin loppuun? Kuinka raha riittää nyt vuokra asuntoonkin? Mutta itkut eivät nyt auta, joten eikun asunnon hakuun. Selaan illat asuntotarjontaa. Utrassa olisi 39 neliön kaksio 525€ kk. Esittely on ylihuomenna. Menemme esittelyyn. Asunto on perushyvä 2000 luvulla rakennettu kerrostalo. Jätämme hakemuksen heti. Valttikorttimme on tietysti se, että pääsemme muuttamaan heti. Jäämme odottamaan vastausta. Asunto olisi vapaa 01.10.2020. Saamme seuraavana päivänä puhelun. Asunto olisi teidän, mikäli vielä olette asuntoa vailla. Tietysti olemme! Maksamme takuuvuokran ja ensimäisen kuun vuokran heti. Taas muutto. Ei voi olla todellista mietin mielessäni! Toni joutuu tässä vaiheessa muuttamaan vanhempiensa luo. Suurinosa meidän tavaroista on jo laatikoissa pakattuna valmiina, sillä emmehän ehtineet edes purkaa niitä uuteen kotiin. Alan miettiä mitä välttämättömyyksiä tarvitsemme mukaan. Vaatteet, astiat, sohva, tv, sängyt ja ruokapöytä. Joitakin sisustustavaroita toki haalin mukaan, sillä en voi asettua jos ei ole viihtyisää. Kamat kärriin ja muuttoon. Kuinkahan kissat suhtautuvat? Neljä kissaa 39 neliön asunnossa ei kuulosta kovin toimivalta. Isä olisi sitä mieltä että Junnu voi jäädä hänen ja Jymyn kanssa ylätaloon. Marko ei vain heti ole valmis ehdotukseen. Onhan Junnu ollut hänen kanssaan jo 15 vuotta. Sovitaan, että Junnu on muutaman päivän isän luona. Kuinkas ollakkaan Junnu tahtoo jäädä sinne. Hyvä ruoka, rauha ja ulkoilumahdollisuus. Tässä vaiheessa myös Tutti pääsee Tonin luo, joka on juuri saanut yksiön Latolankadulta. Meille jää siis Bruno ja Paroni vuokra-asuntoon. Mahtavaa olla poissa remontin jaloista ja pölystä, mutta kaipuu kotiin on kova.

Aikamme menee tässä vaiheessa firman hoitoon. Työvuoroja on paljon ja olen itse myös 3-6 päivää viikossa kenttätyössä. Töiden jälkeen yritämme ehtiä taloremonttimaalle. Sieltä löytyy joka päivä uusi ongelma. Urakoitsija ei selvennä meille kuin murto-osan siitä, mitä löytyy ja mitä sille tulisi tehdä. Yritämme ehtiä joka paikkaan samaan aikaan ja hoitaa tuhat asiaa kerralla. Remontointisuunnitelmat vaihtuvat lennossa urakoitsijan oman mielen mukaan. Tulee valulattia, ei tule valua, vaan puhallusvilla. Ei tule puhallusvillaa, vaan kivivilla. Työmiehet puhuvat päivittäin kaksi tuntia puhelimessa omia ja firmansa asioita, mutta aika tietenkin laskutetaan meiltä. Työt venyvät, seiniä puretaan ja rakennetaan, kunnes taas puretaan. Urakoitsija ei kuuntele meitä millään tavalla. Hän tietää mitä tehdä. Laskuja satelee joka viikko. Viestiä tulee, että maksa lasku, ”kun köyhällä ei ole rahaa.” Olemme maksaneet jo 20 000€ tälle firmalle ja työt ovat näin huonossa jamassa. Istutaan, jauhetaan p….aa, ja venytetään työaikaa. Tämä ei voi olla todellista! Lopulta mittamme on täysi ja rahat huvenneet vähiin. Ilmoitamme urakoitsijalle, että ”nyt loppuivat köyhältä rahat ja urakka seis”. Loput laskut joudumme pyytämään isältäni lainaan. Työn laatu ja ajan venyttely alkavat vahvasti epäilyttää.

Epäilyksemme siitä että lattia olisi rakennettu oikein ovat kovat. Niinpä pyydämme Pasin, meidän tuttavan käymään. Hän on ollut kauan rakennusalalla. Kuinkas ollakkaan selviää nopeasti että lattiassa ei ole ollenkaan kapillaarikatkoa, eli kosteus pääsee suoraan lattiavilloihin ja sitä kautta huoneilmaan. Lattian alle on laitettu hienojakoinen hiekka, vaikka olisi tullut laittaa soraa. Pasi ei voi uskoa millainen moka on voitu tehdä edellisen urakoitsijan toimesta. ”Siis eihän tällä rakentajalla ole hajuakaan rakentamisesta, jos hän on tehnyt lattian näin päin sanonko mitä” hän tuumaa. Epätoivo valtaa mieleni. Ei voi olla totta taas, että kaikki valuu hukkaan. Rahat, aika, kaikki. Isä alkaa menettää uskonsa tässä vaiheessa jo koko projektiin. Näen kuinka pettymys, syyllisyys ja viha hiipivät hänen kasvoilleen.

Kyllä tämä tästä, tuumaan isälle, vaikken itsekkään vielä tiedä miten. Marko yrittää pitää kasassa minua ja isää. Kaikkien stressi ja sietotasot ovat äärimmillään. ”Mitäs nyt?” kysyn ääneen. Täytyy pyytää tarkistaja. joka tekee raportin siitä, miten täällä on hommat tehty ja ottaa yhteyttä asianajajaan. Jaa että nyt sitten seuraavaksi käräjille, mietin. Tässä vaiheessa tajuan, että hommat pitkittyvät rajusti. Isä alkaa turhaantua todella ja tuumaa että ”joutaisi palaa koko paska.”