Ennen Joulua kerromme isälle ratkaisustamme. Isä ottaa asian hieman raskaasti. Onhan siinä kyse meidän perheen kodista, joka purettaisiin. Isä on myös huolissaan siitä, miten paljon joudumme ottamaan lainaa. Muutamien pävien sisällä isä ymmärtää ja hyväksyy, että näin on todellakin paras.
Jussi alkaa tehdä purkutyötä ja siirrämme kaikki tavarat makuuhuoneisiin. Säästämme kaiken, mitä voimme hyödyntää jatkossa, kuten pistorasiat. Elämme Joulun aikaa. Ensi vuoden alussa tulisi kaivinkone purkamaan vanhan talon puolen. Olemme kaikki Joulun pyhät töissä, mutta saimme järjestettyä itsellemme viikon loman hääpäivämme aikaan, joka on 31.12. Lähdemme kuopioon laivahotelliin ja laitan puhelimeni kiinni kahdeksi päiväksi. Olen siis ollut naimisissa puhelimeni kanssa 2 vuotta putkeen ja aina täytyy olla valmiudessa, jos joku työntekijöistä ei esimerkiksi pääsekkään töihin. Puhelimen kiinni olo tuntuu niin mahtavalta ja vapauttavalta, että oikeasti tällä lomalla pystyn irroittumaan arjesta.
Loma on loppunut ja palaamme pitkiin työpäiviin jälleen. Myös kaivinkone on saapunut tontille. Kaivinkone purkaa talon kahdessa päivässä. Tämän jälkeen alkaa pohjatyöt ja kaivuut. Pitkästä aikaa tulee todella hyvä olo kun pohjatyöt on tehty ja rakennusmaa näkyy. Seuraavalla viikolla alkaa sokkelin valaminen ja muuraaminen. Sokkelia on tekemässä Jussi, Marko, Miika ja Pasi.
Tammikuun kovat pakkaset rajoittavat tällä hetkellä valamista. Joudumme odottelemaan leudompia kelejä. Sokkelit on saatu valmiiksi helmikuun ensimmäisellä viikolla. Entisen remonttifirman oma lausunto on saapunut vihdoin asianajajallemme. Siinä hän kiistää kaiken mistä häntä syytämme. Olemme nyt myös tehneet rikosilmoituksen hänestä nimikkeellä petos. Sitä emme tiedä tulemmeko saamaan häntä vastuuseen teoistaan ollenkaan. Se tuntuu niin väärältä!
Samaan aikaan isän vointi huononee ja huolemme isästä jälleen kasvaa. Teemme 12 tuntista työpäivää siivouksessa, yritämme ehtiä hoitaa rakennusasioita ja huolehtia myös isästä.
Suurin työkohteemme kilpailuttaa siivouksen ja saamme tarjouspyynnön, jossa ei ole mitään järkeä sillä sopimusehtoihin, joita meiltä vaaditaan emme suostu. Mietimme mitä teemme sillä stressi tästä kohteesta on ollut valtava ja se tulisi kaksinkertaistumaan. Päätämme irtisanoa sopimuksen kuukauden irtisanomisajalla. Tulomme tippuvat ja se tuo tottakai uutta stressiä. Tulotasomme on kuitenkin hyvä ja selviämme asuntolainoista, sekä muista kuluista.
Tämän kaiken kuohunnan keskellä olen kuitenkin onnistunut jossakin, nimittäin painonpudotuksessa. Painoa on pudonnut ketokeenisellä ruokavaliollla 5kg. Aika tälle ei varmasti ole paras mahdollinen, mutta olen persoonaltani sellainen, että tahdon tehdä asiat juuri silloin, kun olen ne päättänyt tehdä. Nyt toki paino taas jumittaa ja mietin johtuuko se stressistä, unen vähyydestä, liian vähästä energiasta suhteutettuna kulutettuun energiaan, vai näistä kaikista.
Olen myös ollut henkisesti huonossa kunnossa. Välillä romahdan, itken ja tunnen, ettei enää jaksaisi. Jostain kumman syystä saan joka päivä voimaa kestää elettävän päivän. Yritän jaksaa vielä kolme viikkoa pitkiä työpäiviä. Sen jälkeen meille jää neljä päivää viikossa vapaaksi ja pyrimme pitämäänkin ne vapaina, jotta voimme keskittyä isään ja talon rakentamiseen.
Kulunut viikko toi lisää yllätyksiä ja pettymyksiä. Isä sai Tiistaina kirjeen verottajalta, joka vaatii luovutusvoitto veroa. Isä yrittää saada kiinteistön välittäjää kiinni, jotta kauppoihin saadaan tehtyä muutos niin että kauppahintaa alennetaan sillä perusteella, että yli puolet talosta piti purkaa. Välittäjää ei saada kiinni. Isä on vihainen ja turhautunut. Odottelemme välittäjän puhelimeen vastaamista. Torstai iltana saamme kuntosali siivouksen vastaavalta puhelun että paikan omistaja on kiukunnut meidän työntekijälle. Lähden jälleen selvittelemään asioita ja mietin, että kohta tämä hullunmylly loppuu. Perjantaina olemme Viinijärvellä työkohteessa, kun puhelin soi. Pankista ilmoitetaan, että he eivät lähde rahoittamaan keskeneräistä taloa. Siis mitä? No kuinka me saadaan talo rakennettua ilman lainaa? Kuinka siitä voi saada valmiin, jos ei saa rahaa? Molempien päivä oli täysin pilalla. Haaveet romuttuivat jälleen yhdessä sekunnissa. Laskut painavat päälle talon rakennuksesta.Maksamme palkoistamme kuluja rakennukseen liittyen ja käyttövaramme ovat nollissa.
Lauantaina käymme töissä ja sen jälkeen isän luokse ruokaa laittamaan. Isä on vielä huonompana meidän pankkilaina päätöksestä. Siihen lisättynä verot. Yritämme olla positiivisia isälle, sekä itsellemme. Haemme ensi viikolla lainaa omasta pankistamme. Mikäli emme sitä saa, asumme vielä pari vuotta vuokralla ja yritämme jatkaa projektia sitten uudelleen. Ajatus on masentava, mutta siihenkin on varauduttava. Ensi Torstaina meillä on varattu aika asianajajalle, jonka kanssa käymme läpi, onko enää mitään mahdollisuuksia saada remonttifirmaa vastuuseen virheistään. Poliisista ei ole kuulunut ja alkaa tuntua että koko homma painetaan villaisella. Markon ja minun voimavarat ovat loppu. Pitkittynyt stressi ja unen puute alkavat väistämättä näkyä. Olemme jopa riidelleet paljon enemmän, kuin yleensä. Se on toki ymmärrettävää ja olisi jopa outoa, että tälläiset pitkän ajan koettelemukset eivät vaikuttaisi molempien jaksamiseen.
Valoa vihdoin tunnelin päässä. Saimme tänään omasta pankista myönteisen lainapäätöksen. Perjantaina on lainan allekirjoitus. Olo on sen verran huojentunut, että voisi lentää. Olisihan sitä voinut jo näiden vastoinkäymisten jälkeen heittää hanskat tiskiin, mutta se ei kuulu minun luonteeseeni. Aina noustaan, vaikka olisi kaadettu tonni kiviä päälle.
Saamme pienemmän lainan, kuin mitä talon rakennuskulut tulevat olemaan ja lisärahoitusta on keksittävä keväällä, mutta alkuun päästään. Lainaa saadaan nostettua ensimmäisessä erässä vain tietty summa mutta se menee täysin kaivinkone -ja urakointi -maksuihin. Jaahas milläs rahoitetaan seuraava vaihe? Timpurimme on jatkuvasti vaatimassa ennakkoa ja rahaa ei ole. Olemme kilpailuttaneet rakennusprojektin neljälle firmalle ja tässä vaiheessa nykyisen timpurin tarjous on edullisin. Päätämme ottaa sen vastaan. Olemme saaneet rakennusluvat ja aloituskokous olisi järjestettävä seuraavalle viikolle. Tässä vaiheessa kuitenkin epäilyksemme nykyisestä timpurista nousevat suuresti, sillä hän pyytää ennakkoa jatkuvasti, venyttää aikaa, eikä kykene tekemään jo maksettuja urakoita. Hän haalii lisää töitä muualta ja alemme miettiä vaatiiko se veronsa meidän talon rakentamisesta. Keskustelemme jälleen isän kanssa ja päädymme vaihekohtaiseen sopimukseen. Eli sopimus vain seuraavasta vaiheesta, eikä koko taloprojektista. Mikäli haluamme päättää sopimuksen, se onnistuu seuraavassa rakennusvaiheessa ja voimme ottaa uuden timpurin jatkamaan.
Olemme saaneet viettää kevyempää työkuormaa jo kaksi viikkoa, mutta univaje ja stressi vaivaa edelleen. En osaa päästää irti, vaan painan töitä ja teen suunnittelua joka hetki. Olen kiukkuinen ja hyvin masentunut. Joudun hyväksymään nyt sen, että otan uuden hoitokontaktin masennusasioissa. Olen kolme vuotta selvinnyt ilman, mutta nyt pakka leviää käsiin. Minulle lisätään lääkitystä ja katsotaan antaako se vastetta mihinkään.
Päädyimme rahan vähyyden vuoksi kyseiseen samaan timpuriin. Teimme koko urakkasopimuksen kerralla. Homma tuntuu nyt lähtevän käyntiin. Ensimäisenä taloon tehdään pohjavalu. Yllätykseksi valaja ei ilmesty työmaalle eikä häntä saa kiinni viikkoon. Timpuri etsii uuden valumiehen. Valu saadaan kuitenkin nyt tehtyä. Samaan aikaan odottelemme kattotuoleja, jotka ovat myöhässä. Rungon pystytys alkaa vasta, kun kattotuolien saapumisaika on varmaa.
Lääkityksen nostaminen on alkanut tuntua. Saan nukuttua paremmin ja olo on hieman parempi. Vuokralla asuminen ja odottelu tuntuvat tuskaiselta. Mielialani vaihtelevat laidasta laitaan.
Kevät koittaa pikkuhiljaa ja purkujätevuori lumen alta alkaa paljastua. Olemme viikonloppuisin talolla makuuhuoneissa yötä. Lajittelemme ja poltamme jätettä. Toni sekä Mervi auttavat. Jätettä on paljon ja se tuntuu järkyttävän suurelta urakalta. Lajittelemme jätteitä pusseihin ja palaviin. Naapurin rouva sattuu postilaatikoilla vastaan ja kysyy, että meinasitteko hävittää jätteet? Sanoimme että sitähän tässä kokoajan tehdään. Aikaa on vain viikonloput töiden takia. Seuraavana viikonloppuna kun poltamme jälleen jätettä, tulee naapurin mies huutamaan tontin rajalle, että hän soittaa pian palokunnan. Johtunee pitkälti siitä että vahingossa poltettaviin joutui uretaanipulloja jotka räjähtelivät kerta toisenta jälkeen. Emme siis saa polttaa enää. Hermot kiristyvät jälleen äärimmilleen. Noh vaihtolava maksaa jonkun 3000€
Kunnes mieleemme tulee että naapurin Pasilla on vaihtolava ja, että saisikohan sitä lainata? Pasi suostuu mielihyvin lainaamaan ja saamme puutavaraa vietyä ihmisille, jotka tekevät niistä polttopuuta. Läjää saadaan pikkuhiljaa hävitettyä. Kevät etenee ja odotamme innolla talon valmistumista. Olemme ajatelleet irtisanoa vuokra-asunnon kesäkuun loppuun. Timpuri on luvannut talon valmistuvan viimeistään syyskuussa.
Rakentaminen on sujunut suhteellisen siedettävästi rahan ja timpurin läsnäolon puutteesta huolimatta. Timpuri on luvannut, että juhannuksena on sisätilat siinä pisteessä, että pääsemme maalaamaan juhannuksen jälkeen. Kesäkuu alkaa ja aloitan pikkuhiljaa pakkaamaan tavaroita. Viemme pienempiä tavaroita varastoon talolle. Rakentamisvauhti näyttää jälleen siltä, ettei juhannuksena ole kyprokkilevyt asennettuna. Jussi saa työntekijäksi Harrin. Harri on apuna hänelle työmaalla. Juhannusviikko koittaa ja timpuri päättää tistaina jäädä kesälomalle. Harri tulisi isänsä kanssa tekemään levytykset loppuun. Levytykset olivat valmiina juhannuksen jälkeen ja me pääsimme maalaamaan. Muuttokuorman teimme ennen juhannusta. Mahdutimme tavaraa makuuhuoneisiin ja varastoon. Vuokra-asunnon siivouksen teimme juhannuksen jälkeen. Vihdoin saimme paluttaa avaimet ja sanoa hyvästit vuokra-asumiselle.
Samoihin aikoihin asianajaja ottaa yhteyttä ja ilmoittaa, että edellisen timpurin kanssa oikeussovittelu olisi 10.08 klo 09:00. Vihdoin! vihdoin tämä asia etenee! Mutta työmaalla ei etene, eikä timpuria ole näkynyt heinäkuussa ollenkaan. Kyselemme, odotamme ja kyselemme. Lopulta timpuri tulee tekemään kuistien tolppien valut. Siihenpä se taas jääkin. Hän sanoo ehtivänsä seuraavan kerran elokuussa. Siis mitä? Emme saa pankista jälleen mitään, koska valmiusaste ei ole noussut. Sanoimme että emme pysty maksamaan heinäkuulta mitään. Timpuri vaikuttaa ymmärtävän asian. Alamme kysellä muilta firmoilta timpureita avuksi urakkaan. Kahdesta paikasta löytyisi tekijää syyskuulle. Asia täytyy kuitenkin vielä sopia vastaavan timpurin, sekä muiden timpurien kesken. Taloon tulee tällä hetkellä kylmä vesi ja wc toimii. Suihkussa käymme isän luona ylätalossa. Kesän helteet eivät ole olleet helppoja. Asteita on ollut välillä 33°C. Töissä hien määrää ei voi sanoin kuvailla. Helteet jatkuivat touko-heinäkuun. Aloin miettiä pihalle uima-allasta, kunnes yksi aamu isä tuli käymään ja sanoi hommanneensa meille mökin ja rannan 400m päästä. Vau! Se on käytössämme heinä-syyskuun. Pääsemme saunaan ja uimaan. Isä on virkistynyt kevään ja kesän aikana merkittävästi ja se on saanut minussakin toivon kipinän palamaan.
Kuitenkin samalla helteet ja rakennus ovat verottaneet yöunia. Muisti alkaa menemään ja masennus palaamaan. On päiviä, jolloin ei jaksa mitään ja päiviä jolloin jaksaa rutistaa. Välillä nautitaan arjesta ja Anssi oli tuonut isälle hirven jauhenlihaa ja paistia. Teemme isän luona jauhelihapullia, hirvenpihvejä sekä muita höysteitä. Mukaan syömään pyydettiin Markon äiti, isä ja Toni. Ilta oli onnistunut. Kaikki nauttivat ruasta ja mökkisaunasta. Isä oli hyvin tyytyväinen seurasta.
Olen kärsinyt tässä samaan aikaan myös mieleni oudoista asioista. Välillä tuntuu, kuin jokin piilotettu osani yrittäisi ulos minusta. Taistelen mieleni ja ajatuksieni kanssa päivittäin. Välillä olo tuntuu epätodelliselta, kuin unessa. Yritän löytää helpotusta, nukkua, nauttia alkoholia, puhua, kirjoittaa, itkeä, syödä, vahvistaa omaa uskon vakautta ja ottaa rennosti, mutta mikään ei välillä tunnu auttavan. Mielen mystiikat vain valtaavat mieleni. Mietin avioliittoa, elämää,työtä, äitiä, isää ja mahdollisesti tulevaa lasta. Minkä takia edes jaksan? Jaksan koska minun on pakko. Ei ole vaihtoehtoja ja ei ole vaihtoehto heittää kirvestä kaivoon. Olisi väärin sanoa että olen syntynyt selvitymään, sillä kukaan ei ole syntynyt selviytymään. Jokainen kokee omat koettelemukset elämässään ja joko kasvaa niiden myötä, tai vetää maton itsentä alta. Olen se henkisesti kasvava ihminen ja toivon, ettei mikään vastoinkäyminen minua lopullisesti nujerra.