Olen puhelimitse yhteydessä rakennustarkastajaan, jonka kanssa sovitaan tapaaminen talollamme. Viikon päästä puhelusta olemme talolla. Minä, Marko, isä ja tarkastaja. Hän tutkii rakenteet. Näytämme hiekan, jota on käytetty lattian alla. Hiekka on väärää. Sitä ei voi missään nimessä käyttää ilman soraa lattian alla. Kysymme, että mikäli päätämme jättää jo rakennetun lattiarakenteen, kuinka kauan se kestää ilman kosteuden nousua? Vastaus on 2-5 vuotta. Hiljenemme kaikki. Pyydämme häntä tekemään raportin rakennusvirheistä. Jäämme miettimään puretaanko lattia, vai ei. Kuinka voisin asua talossa enää viiden vuoden jälkeen, kun sisäilma alkaa huonontua? Olen hyvin herkkä huonolle sisäilmalle ja homeelle. Mutta mistä ihmeestä saamme rahaa purkaa ja rakentaa uudelleen? Kuka jatkaa remonttia?
Olemme jälleen yhteydessä kiinteistövälittäjään ja vaadimme kauppakirjoja välittömästi. Saamme vihdoin kaupat talosta tehtyä 07.11.2020. Käymme allekirjoittamassa myös pankissa tarvittavat asiakirjat. Asianajaja alkaa kirjoittaa reklamaatiota rakennusvirheistä edelliselle firmalle.
11.11.2020 on äidin kuolinvuosipäivä. Pyydän isää kanssani muistolehtoon. Isä tuo kynttilän ja minä valkoisen kukan. Etsimme äidin muistokiven paalusta. Tuska ja suru valtaavat mieleni, mutta en näytä sitä isälle. Kävelemme parkkipaikalle muistolehdosta ja lähdemme molemmat autoillamme pois. Iltapäivällä olisi taas palattava remonttipäätöksiin remonttimaalla. Tuntemukseni olivat sekavat. Illalla itkin yksin asunnollamme ja kirjoitin runoja siitä, kuinka rikki olin. Siitä, kuinka kaipasin äitiä ja siitä, kuinka elämä on minua riepotellut viimeiset vuodet. Mietin, etten enää jaksaisi. En jaksaisi esittää vahvaa ja tehdä isoja päätöksiä. Mutta mitä muuta mahdollisuutta minulla on? Seuraavat päivät ovat hyvin raskaita. Asiaa ei auta se että ex-mieheni ottaa yhteyttä vuoden hiljaisuuden jälkeen ja uhkailee. Raivostun, olen niin katkera ettei hän ymmärrä vieläkään sitä, miten kohteli minua! Yöt ovat täynnä painajaisia. Painajaisia vanhoista asioista sekä myös äidistä. Äiti antaa minulle unissa neuvoa, mutten muista niitä enää aamulla.
Tästä kaikesta huolimatta on kerättävä itsensä ja jaksettava remontin päätöksiä. Otamme yhteyttä paikallisiin remonttifirmoihin ja pyydämme kolme firmaa käymään. Näistä valitsisimme sen sopivimman. Yhdellä näistä oli hyvät ja suorat vastaukset kuinka edetään, valitsimme tämän firman. Firma aloittaa seuraavalla viikolla. Tässä vaiheessa käymme läpi eri pankkeja, joista rahoitus voisi järjestyä. Vakuudet eivät todennäköisesti riitä koko projektiin, joten on käytettävä vakuudettomia kulutusluottoja jotka ovat kohtuuttoman kalliita. Alan laskeskella tulojemme riittävyyttä. Valvon öitä enkä saa unta. Äidin kuolema ja isän sairaus vaivaavat. Isä on hyvin masentunut ja tahdon pitää hänetkin elämässä mukana.
Uusi remonttifirma ilmoittaa että he eivät aloita töitä ennen kuin 1800€ on maksettua ennakkoa. Ymmärrä täysin heitä. Mistä taas 1800€? Saamme rahan kuitenkin maksettua. Firman mies Jussi aloittaa työt remonttimaalla, mutta hyvin pian kuitenkin käy ilmi, että lattiarakenne, jonka edellinen firma teki ja jonka purimme pois alta paljastuu hauraat kivijalat. Kivijalat on purettava kokonaan ja tilalle tehtävä uudet.
Tarvitsemme siis jälleen lisärahoitusta. Marko ostaa tässä vaiheessa puolet talosta. Ennen puhelinneuvottelua pankkiin, mieleeni juolahtaa että joudunko maksamaan luovutusvoittoveroa? Pankista soitetaan ja saisimme kyllä lainan mutta veroasia kannattaa selvittää. Soitan verotoimistoon, jonka vastausta odottelen jälleen kaksi päivää. Lopulta verotoimistosta soitetaan. Veroa tulisi maksettavavaksi 5250€. Eihän siinä ole järkeä, että otamme lainaa, jolla maksaa veroja! Suunnitelma täytyy haudata.
Timpuri Jussi on tässä vaiheessa työmaalla ja Marko on mukana purkamassa lattiaa jälleen. Asianajaja pyytää valokuvia työmaasta, joita on otettu matkan varrella. Laitan myös kuvan lattiasienestä, jota oli lattiassa sekä seinässä. Tässä vaiheessa peli vihelletään poikki. Siis onko lattiassa ollut sieni kysyy suunnittelija ja asianajaja? Kyllä. Entinen remonttifirma hoiti sen purkamalla altistuneet rakenteet, sekä myrkyttämällä kloriitilla sokkelit. Samaan aikaan entinen remonttifirma on saanut reklamaation työstään. Heillä on oikeus tulla katsomaan nyt puretut rakenteet. Purkutyö ja uusien sokkeleiden laitto on pysäytettävä siihen asti, että he ovat käyneet. Odottelemme vajaan viikon ja asianajajalta tulee sähköpostia, että työmaakatselmus tapahtuu viikon päästä perjantaina. Työmaa seisoo siis taas kaksi viikkoa. Suunnittelija pyytää tarkkoja kuvia sienestä. Meillä ei ole kuin muutama kuva siitä itsellä, mutta hetkinen Ainohan otti kuvia sienestä. Laitan Ainolle viestiä olisiko hänellä kuvat tallessa. Hän epäilee poistaneensa ne, mutta kuvat löytyvät kuitenkin kopiona pilvestä. Saamme suunnitellijalle laitettua kuvat. Odottelemme taas päiviä vastausta.
Tässä välissä sovittelemme pankin kanssa laina määrän, josta ei menisi veroja. Ennen lainan saantia tulee kuitenkin tehdä kauppakirja, maksaa varainsiirtovero isän ja minun talokaupoista, sekä tehdä lainhuuto. Myös suunnittelijan ja uuden remonttifirman laskut tulivat. Hetken taas mietin, millä ne maksaa kun tili näyttää nollaa. Seuraavana päivänä kuitenkin katson tiliä ja sinne on maksettu palkkatuki, jota saamme takautuvasti Ainon ja Miikan palkoista. Kauppakirjojen teko ja lainan haku olisi ensi torstaina.
Suunnittelija soittaa, että on vahvistunut kyseessä olevan pahamaineinen lattiasieni ja korjauksia ei ole tehty oikein. Myös finfoamit lattioista pitää repiä auki ja kaivaa hiekkaa 20cm pois. Todennäköisesti myös leivinuuni tulee purkaa, jotta pohjalta saa itiöisen hiekan pois. Lattiasieni siis ei aiheuta ihmisille oireita, mutta tuhoaa nopeasti talon kaikki rakenteet. Mikäli itiötä jää vähänkään, uusiutumisriski on enemmän, kuin todennäköinen. Nyt suunnittelija sanoo myös, että yhden makuuhuoneen, vaatehuoneen, vessan sekä olohuoneen lattiaa on otettava auki sen verran, että nähdään onko sieni levinnyt sinne. Hän sanoo myös, että meidän kannattaa alkaa miettimään kaupan purkua tai talon myyntiä. Sanon ettei siinä ole mitään järkeä, koska minulle jäisi velkaa tyhjästä. Toinen vaihtoehto on alkaa laskemaan ja miettimään onko edullisempaa purkaa koko vanha puoli taloa ja rakentaa uusi.
Hetkinen, eihän tämä voi olla todellista! Mutta kun se on. Sovimme, että ensi maanantaina puramme lattioita sen verran, että nähdään mitä ne sisältävät. Suunnittelija tulee tiistaina käymään. Mikäli sieni on levinnyt myös osittain sinne, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purkaa koko talo!
Elämme lauantaita, työvuorot aamulla ja Marko lähtee veljien kesken vuokramökille yöksi. Jään kämpällemme ja alan laskeskella kustannuksia. Lasken nykyisen budjetin päälle koko vanhan alan lattiaremontin, ulkokattoremontin ja salaojat. Vastineeksi lasken, mitä velkaa tulee, jos rakennamme 50 neliötä plus 12 neliön katetun terassin. Makkareiden ulkokatot uusittaisiin ja puramme vanhan osan pois. Tällöin talo olisi 84 neliötä sisältäen kaksi makuuhuonetta, wc, tupakeittiö, suihku, kodinhoitohuone sekä puolilämmin terassi. Kustannus olisi uudessa halvempi kuin vanhan remontointi. Toki neliötä olisi 19 vähemmän, mutta emme välttämättä tarvitse kolmea makuuhuonetta. Laskelma on selvä, mutta kuinka kerron tästä isälle jolla on suuri tunnearvo taloon? Sovimme Markon kanssa että asiaa mietitään tulevana maanantaina, kun puramme lattioita.
Vietän lauantai iltaa yksin kynttilän valossa kirjoittaen tätä muistelmaa. siitä puuttuu varmasti paljon tunteita ja ajatuksia matkan varrelta, mutta pääpiirteittään olen saanut ne kirjoitettua. Oloni on tällä hetkellä mietteliäs. Ei enää niin ahdistunut, kuin aiempina viikkoina, jotka ovat olleet hyvin vaikeita. Kyllä tämä tästä, vaikka kaikki menisikin alusta asti uusiksi. Meillä on kuitenkin loistava tontti, autotalli, maakellari, laitettu piha ja kaksi 2000 luvulla tehtyä makuuhuonetta. Sekä toisemme, olemme jaksaneet uskomattomia yhdessä ja jaksamme tästä edeskin.